filmiaikaakin voi kaivata

joskus iskee suuri ja syvä kaipuu filmiaikaan. sen yllätyksellisyys ja rosoisuus toi oman hurmansa kuvaamiseen. 

toki tuohon rosoisuuteen löytyy mainiot työkalut nykypäivänäkin,) mutta se yllätyksellisyys on kadonnut kaikkinensa. 

tosin liika "yllätyksellisyys" saattoi joskus tuoda karmaiseviakin kokemuksia, kuten se kerta kun laitoin salaman synkka-ajaksi 1/125 mamiya 654:ni joten kaikki ruudut olivat, hmm, aika epätäydellisiä eli vajaita.

tuolloinen mamiyani oli hyvin vanha ja kaunis sellainen eli kuului sukupolveen ilman polaroidperä mahdollisuutta joten otin polaroidit aina erillisellä polaroidkameralla /Polaroid 600 SE (mahtava vekotin!). näin ollen en huomannut virhettäni vasta kun sain filmit labbiksesta. onni onnettomuudessa oli, että otin jokaisesta vaatteesta myös kinarillani puolikkaan rullaa ja siinä synkkaiaka on 1/125!!! onnen tyttö!

vielä silloin tällöin fiilistelen vanhalla polaroidkamerallani. ohessa olevat kuvat tosin ovat monen vuoden takaa.nämä on otettu Polaroid 600 SE kamerallani ja sisään latasin mustavalkopolsun jossa negatiivi mukana. aivan fanatastinen filmi!

kuva perjantaille

ja rennoin rantein viikonloppuun, hus!

un/done

kuvien teko nykyään on mitä suurimmassa määrin kuvien käsittelyä tai ainakin ne kulkevat hyvin pitkälti käsi kädessä. mainoskuvassa joskus mennään jo sellaisissa sfääreissä, että kuluttaja tuskin edes osaa kuvitellakkaan miten monesta kuvasta yksi mainoskuva saattaa muodostua.

muodin puolellakin käsittely on arkipäivää, joskus pienesti, toisinaan suuremmin.

itse olen aloittanut kuvaamisen filmiaikana ilman tietokonetta, joten vuosien saatossa mukaan on tullut paljon haasteita ja uutta opittavaa. jonkin asteinen hikari lienen vielä aikuisenakin, sillä olen nauttinut jokaisesta uudesta asiasta jonka olen oppinut.

pidän omien kuvieni loppuun saakka työstämisestä paljon ja jaksan innostua haasteista.

alla olevista Sokoksen kamppiskuvista näkee ennen ja jälkeen versioista aika tyypillisiä vaatekuvaukseen liittyviä korjauksia; ryppyjä siloteltu ja puntteja suoristeltu, pieniä korjauksia kasvoihin ja hiuksiin, taustan puhditusta sekä värisäätöjä. 

poikkeavuuksia näistä kuvista löytyy jokaisesta yksi; taustan kelta-mustan puomin poisto, hameen pidennys ja sormen kääntö,)

rakastan näitä poikkeavuuksia, koska joudun joskus pinnistelemään keksiäkseni näppärimmän tavan tehdä niitä. 

tärkein asia lienee kuitenkin, että asiat korjaantuu, mutta kuva näyttää yhä aidolta eikä liian muoviselta ja se aina olekaan niin helppoa,)

näissä kuvissa toimi AD:na Riikka Siusluoto Sokokselta, meikin taikoi Anu Levy ja tyylin loi Milla Muurimäki sekä mainiot mallit ovat Paparazzilta ja Fondilta.

luokkaretki

huomenna tehdään luokkaretki ja nyt en tarkoita ruotsalaistyyppistä "luokkaretkeä" (se on tullut tehtyä jo aikapäiviä sitten, kun jätin Porin taakseni,) vaan lähdemme Mikon ja Marian kanssa katsastamaan Hyvinkälle Marian Pietarin kuvien uuden näyttelypaikan. 

elielieli.

eilen avautui Marian Santon kuvien näyttely Hyvinkään Villatehtaalla osoitteessa Kankurinkatu 4-6.

kannattaa käydä ihmettelemässä!

ja ihmettelemistä tässä on ollut noiden omien Pietarin kuvapakettienikin kanssa. pienen pohdinnan jälkeen päätin pitää mininäyttelyn ja syntymäpäivät ja yks kaikkea muutakin "merkkipaalua" studiolla. ja sitten laitan kuvat tiukkaan pakettiin ja varastoon. byebye.

mikkokin piti studiolla oman mininäyttelynsä plus hänen kuviaan voi ihailla vielä myös Revs:n sivuiltakin eli täältä.

väriä maanantaihin

maanantit ovat joskus hieman tuskaisen hitaita päiviä ja siksi en mielelläni aloita viikkoa kuvauksella vaan tuijotan ruutua hitain silmin. freen ilotteluunhan kuuluu paljon numeroita erinäisissä lippusissa ja lappusissa ja näille olen suurimman osan päivästäni "pyhittänyt". enää edessä helmikuun tiliotteen ja kuittien yhteen saattaminen onnellisesti. uh huh.

siksi siis pieni värijyrähdys tässä,)

meikin teki Katja ja malli on iiiihana Silva.

naperoita kuvaamassa

naperot eli vesselit eli pikkubebet eli nappikset eli minarit eli lapset ovat ihania kuvattavia. aina niin aitoja ja siksi joskus jopa super helppoja tai sitten super haastavia, mutta yleensä jostain siitä väliltä.

kuviin tulee mukaan yllätysmomentti yleensä lasten kanssa peuhatessa, leiskat eivät välttämättä päde, mutta syntyykin jotain aivan uutta ja ihanaa.

minä PIDÄN kovasti!

tämänkertainen Sokoksen Naperopäivät kamppis oli erityisen ihana tehdä, sillä leiska oli väljä ja tehty lasten ehdoilla vain tietyt määreet kuviin saataviksi oli määritelty tarkemmin, mutta pääasiassa lapset saivat taikoa oman persoonansa kuviin. Sokoksella (Sokos) on onnea omata huippu AD, Satu Velasco, joka toimii lapsikuvauksissa paremmin kuin unelma. usein joudun yksin leikkittämään lapsia, mutta hänen kanssaan saan keskittyä myös kuvaamiseen,)

tärkeintä lapsikuvauksissa tietysti ovat lapset. tähän kuvaukseen etsimme todella hartaasti mallimme ja löysimme aivan mahtavan sikermän upeita minareita. osa oli tuttujen kautta, osa book us:sta ja osa Azzurrosta. molempien toimistojen ammattitaito lasten kanssa on ihan omaa luokkaansa.

linkit tästä; book us ja azzurro lapset

männä aikana olin toisen tavaratalon kanssa kuvausmatkalla lämmössä, jossa myös kuvauspäiviin kuului lasten osuus. olimme AD Hanna Linkolan (joka muuten myös osaa leikittää lasta kuvissa) kanssa miettimässä kuvien taustoja, kun osuimme toiseen kuvausryhmään, joka myös kuvasi lapsia. heidän kuvaajansa oli super onnekas mies, jonka tiimissä oli palkattuna erikseen lasten sparraaja kuvaustilanteeseen niin että AD:kin sai keskittyä omaan tonttiinsa ja kuvaaja omaansa. minua ja Hanna nauratti kovasti, sillä kuvaaja ei edes tajunnut kuinka onnekas oli tai ainakin siltä se näytti. hän kuvasi sanaakaan sanomatta, ilme täysin tylsistyneenä tai sitten hän vain kaipasi linssinsä eteen biksuneitoja minimiesten sijaan.

ja oma lukunsa ovat myös ehostusosasto, joka tässä tapauksessa oli ihanan Murun muodossa.

toimisto/Muru

ja stailaus oli mainion Marika Selin-Sarron käsissä.

upeita kuvia saimme noin miljoonan ruudun verran ja alle oli pakko vielä lisätä muutama "pinnakkainen" pienistä isoista kuvauksen tähdistä.

mitä tarvitaan beauty -kuvan tekemiseen?

no, ainakin jouluvaloja ja kasvinkappaleita,)

joulun jälkeen meikkaaja Timo Karvinen kantoi taikapensselinsa studiolle. mukanaan mies toi myös puolet kukkakaupan viherosastosta ja minä olin riipinyt puista jouluvalomme, valkoiset "lumipallot".

Fondin Amelie saapui sulostuttamaan seuruettamme muhkean ja ihanan koiransa kera.

tiimi kasassa, kuvaus voi alkaa.

kevään meikkisävyt olivat innoittaneet Timo tällä kertaa. minua taas innosti erilaisten valojen yhdistäminen; ulkovalomme, studiosalamat kaikkia rajojaan rikkoen eli reippaasti ylivalottaen sekä kaunis kasvoja hivelevä valo malliimme.

jouluvalomme hehkuvat jokaisessa kuvassa joko lehtien alla tai taustalla ilkamoiden.

kun kuvia jälkeenpäin purin ja alustavia valintojani tein niin tajusin, että olimme olleet koko päivän lähteen äärellä,)

meikki ja hiukset Timo Karvinen

http://www.bailamo.com/

mallina Amelie Fondista

http://www.fondi.fi/