joo, mäkin vähän kuvaan.

ja kukapa kuvaaja, ainakin nainen, ei olisi kuullut edes kerran uransa aikana joltakin työtiiminsä (aika usein kuvattavalta) jäseneltä; joo, mäkin vähän kuvaan.

ja eipä siinä mitään, kuvaaminen on kivaa, mutta usein työtekotilanteessa siitä tulee helposti kuvaajan työtä dissaava lausahdus. 

miltähän lääkäristä tuntuisi, jos potilas kesken toimenpiteen toteaisi; 

joo, mäkin vähän umpisuolia leikkelen

ja olisihan noita ihania harrastuksia lisääkin tarjolla;

joo, mäkin vähän sähköjä laittelen

joo, mäkin vähän räjäyttelen

joo, mäkin vähän kätilöin

joo, mäkin vähän insinööreilen

joo, mäkin vähän lentelen

joo, mäkin vähän opetan

no, alla mun oma harrastukseni;

joo, mäkin vähän graafikoilen.

(mutta sitä en sano, kun oikean graafikon kanssa toimin)

yksi älykkäistä ystävistäni (onnekas minä, minulla on vain älykkäitä ystäviä), Outi Hallikas, väitteli menestyksekkäästi Tohtoriksi 

(haa, täytyykin alkaa sanomaan; joo, mäkin vähän Tohtoreilen)

 ja kysyi josko voisin auttaa häntä kannen teossa. innostuin toki kovasti. kuuntelin sujuvasti aiheesta, paljoakaan en siitä ymmärtänyt, mutta sain A4:n täynnä kirjainjonoja, jotka jollakin tapaa olivat merkityksellisiä väitöksessä. asiaan liittyi myös kasvu, siis ihmisen, joten kuvaksi valikoitui kuva Väittelijättären esikoisesta. niillä sitten kokeilin noin sataa eri juttua ja ylläolevaan lopulta päädyimme.

ja sitten voidaankin sujuvasti sanoa;

joo, mäkin vähän viikonloppuilen, kohta.

kuvan voima

Valokuva on aina pitänyt minua voimallisesti otteessaan. Oma otteeni kuvaan on hyvin kaupallinen ja joskus jos oikein pääsen irrottelemaan niin tarinan tynkää yritän tunkea mukaan, mutta yleensä kevyellä otteella höpötellen. Asiallisempaa ja ajankohtaisempaakin otetta olen joskus yrittänyt, mutta taidan olla höpöhöpösielu eli en siihen kykene muulla tasolla kuin ihaillen muiden ja lahjakkaampien töitä.

Muutama projekti on tarttunut silmääni viime aikoina puhuttelevuudellaan ja samalla kauneudellan, Asiat kun aina eivät ole niin mustavalkoisia. 

Aikaisemmin olen postannut vain omia kuviani, mutta nyt tein rikoksen ja rosvosin kahden kuvaajan upeita töitä (ja jos mielenne pahoitatte, Meeri ja Kukka, niin piipatkaa ja poistan rosvoukseni saldon!)

Ensimmäisenä on Meeri Koutaniemen Imagessa näkemäni sarja;
Life on the Rubbish.

    copyright Meeri Koutaniemi

Kuvat pysäyttivät kauneudellaan ja asiallaan. Kuvasarja kertoo Mayanmarin pakolaisista, jotka asuvat Thaimaan puolella kaatopaikalla saaden niukan elantonsa etsimällä roskan seasta rahaksi muutettavaa kierrätettävää tavaraa. Muutenkin Meerin kuvat ovat isoista aiheista lempeydellä ja rakkaudella otetun oloisia.

Toinen nuori kuvaaja, joka osui ajanhermooni on Kukka Ranta, jonka Romanian romaaneista ottamat kuvat pysäyttivät minut Suomen Kuvalehden sivuilla kevään aikana. Harmikseni en löytänyt noista kuvista kuin muutaman ruudun pikaisalla etsinnällä webbiksen ihmeellisestä maailmasta.

                                 copyright Kukka Ranta

Mieltäni on ankarasti askarruttanut kovasti pari viime vuotta; miten on mahdollista, että tänä päivänä on Euroopassa kansakunta, mikä saa osakseen niin paljon ylenkatsetta ja syrjintää???!!!

Kiitos

ihanille kuvaajille herättävistä hetkistä voimallisten kuvien ääressä!

maanantaita, sano.

ihana malli Paparazzista,)

pikakuva

ja pikakuvan vai pikalihaksen tähän heitän, kun syvällisempään ei nyt veny,)

malli Sebastian Fondista ja asiakkaana oli Stocca, meikin teki timo karvinen 

ja styylin sofia oksanen.

piip.

vetelää maanantaita sano

eilen pyöräytin neljtoistatuntien työpäivän ihan aurinkoisen sunnuntain kunniaksi,)

ja nyt sen huomaan eli olo on TOOOSI saamaton ja ajatus harhailee koko ajan.

järkikään ei tunnu juoksevan eli maanantai alkakoon vetelällä viestilläkin. 

siis tällä.

studion alakerrassa porisee kohta kaksi kattilaa vettä, toinen parsalle ja toinen uppomunille (kiitos mikon ohjeistuksen, ne saattavat jopa onnistuakin).

lurps ja lounasta kaikille makoisaa!!!

ja yllä olevat ihanuudet ovat Ada ja Niklas. 

tyylin taikoi Jouni Mervas ja meikin loihti Timo Karvinen 

ja hauskaa taas oli!!!

viikonlopun hurmaa!

aloittelijan valaisukurssi 7

miehiä pääsee kuvamaan tosissaan aivan liian vähän!

varsinaisia kokonaisvaltaisia miesasiakkaita on vain kourallinen tässä maassa. harmistus!

miesten kanssa puuhataan enemmän perusasioiden parissa; pienissä yksityiskohdissa vaatteissa, värien juohevassa kulkemisessa ja hiusten muotoilussa (ja toki meikissäkin) sekä lokaation ja valaistuksen merkitys kasvaa. naisten kanssa voi helpommin "fuulata" vaikka millä ihanalla härpäkkeellä, meikkimäjäysellä ja tukan tuiverruksella, mutta miehen kanssa se näyttäisi vain pelleilyltä.

näissä Turo Tailorin kuvissa lokaationa on paljon betonia ja lasia, varsin maskuliinisia elementtejä isoina pintoina. lamppuja oli käytössä kaksi tai kolme riippuen kuvaustaustan tarpeista. päävalona on yksi lamppu johon on kiinnitettynä "wokkipannu" eli beauty dish. kasvojen varjoja katselemmalla huomaa lampun olevan noin 45° mallista ja suht korkealla. taustojen valoissa on vain pyöreät kuvut joissa ohut maitokalvo sekä ladonovi estämässä valon turhan karkailun malliin. mukana olivat myös kokoontaitettavat mustavalkoiset seinät joita käytin mallin sivuilla "imemässä" valoa eli mustina.

kuvauspaikkana on WeeGee Espoossa. ja ihan kauheaa on, etten muista kuka meikkasi tai stailasi ja siitä syytän vain ja ainoastaan raskaudellista tilaani eli tämä oli viimeinen kuvaukseni ennen synnytystä,)

ja "valaisukurssin" ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa täältä, kolmas osa täältä ja neljäs osa pongahtaa esiin täältä, vitonen löytyy tämän linkin alta ja numero kuusi löytyy täältä.