Hiekkaa ja sirkushuveja...

--tähän kesään, kiitos!

hiekkaleikkejä

helteen kunniaksi hieman hiekkaleikkejä.

some sand play,)

kuvan voima

Valokuva on aina pitänyt minua voimallisesti otteessaan. Oma otteeni kuvaan on hyvin kaupallinen ja joskus jos oikein pääsen irrottelemaan niin tarinan tynkää yritän tunkea mukaan, mutta yleensä kevyellä otteella höpötellen. Asiallisempaa ja ajankohtaisempaakin otetta olen joskus yrittänyt, mutta taidan olla höpöhöpösielu eli en siihen kykene muulla tasolla kuin ihaillen muiden ja lahjakkaampien töitä.

Muutama projekti on tarttunut silmääni viime aikoina puhuttelevuudellaan ja samalla kauneudellan, Asiat kun aina eivät ole niin mustavalkoisia. 

Aikaisemmin olen postannut vain omia kuviani, mutta nyt tein rikoksen ja rosvosin kahden kuvaajan upeita töitä (ja jos mielenne pahoitatte, Meeri ja Kukka, niin piipatkaa ja poistan rosvoukseni saldon!)

Ensimmäisenä on Meeri Koutaniemen Imagessa näkemäni sarja;
Life on the Rubbish.

    copyright Meeri Koutaniemi

Kuvat pysäyttivät kauneudellaan ja asiallaan. Kuvasarja kertoo Mayanmarin pakolaisista, jotka asuvat Thaimaan puolella kaatopaikalla saaden niukan elantonsa etsimällä roskan seasta rahaksi muutettavaa kierrätettävää tavaraa. Muutenkin Meerin kuvat ovat isoista aiheista lempeydellä ja rakkaudella otetun oloisia.

Toinen nuori kuvaaja, joka osui ajanhermooni on Kukka Ranta, jonka Romanian romaaneista ottamat kuvat pysäyttivät minut Suomen Kuvalehden sivuilla kevään aikana. Harmikseni en löytänyt noista kuvista kuin muutaman ruudun pikaisalla etsinnällä webbiksen ihmeellisestä maailmasta.

                                 copyright Kukka Ranta

Mieltäni on ankarasti askarruttanut kovasti pari viime vuotta; miten on mahdollista, että tänä päivänä on Euroopassa kansakunta, mikä saa osakseen niin paljon ylenkatsetta ja syrjintää???!!!

Kiitos

ihanille kuvaajille herättävistä hetkistä voimallisten kuvien ääressä!

HyViÄ UuTiSiA !

viikonloppuahan tässä piti alkaa viettelemään, mutta kuinkas kävikään...

aivan pakko on laittaa muutama rivi aamun uutisesta, mikä sai minut taputtamaan käsiäni ilosta.

TÄMÄ uutinen oli iloni aihe; muodin ankkurilehdet, Voguet, kieltävät liian laihat eli anorektiset mallit sivuillaan. osa lehdistä, kuten Amerikan, Ranskan, Kiinan ja Britannian lehdet alkavat toteuttamaan uutta sääntöä kesäkuusta alkaen ja muut seuraavat perästä.

laihuuden ihannointi alalla menee välillä aivan äärimmäisyyksiin, etenkin Haute Couturen puolella, jossa osa lavalla kävelevistä malleista ovat anorektisen laihoja. ja vihdoinkin merkittävä taho tunnustaa ongelman ja haluaa ottaa siihen kantaa. olen hyvin iloinen!

se on selvää, että laihan päällä vaate näyttää paremmalta kuin pullukan (ja minä jos kuka tiedän sen; olen ollut laiha ja nyt olen pullukka), mutta on laihuutta ja sairaalloista laihuutta ja siihen sairauden tunnusmerkit täyttävään puoleen on otettava kantaa.

itse olen vain kerran joutunut sanomaan mallille, että olet kaunis, mutta ennen kuin hoidat itsesi kuntoon (eli kiloja päälle) en voi sinua käyttää. suomessa ongelma ei ole kovinkaan suuri mallibisneksessä, mutta maailmalla kyllä. Hesarin uutista kuvittava, jo sairauteensa kuollut, Isabelle Caro ei ole todellakaan ainut ihminen kauneusbisneksessä, joka on kuollut sairauteen. 

omina malliaikoina tunsin itseni aina ja kaikkialla liian isoksi. joka paikassa tuntui olevan ihminen vastassa mittanauhan kanssa, vain senteillä oli merkitystä. nyt, kun olen saanut etäisyyttä omaan vartalooni (ja antanut sen rehottaa, hmmm, liikaakin) osaan katsoa kuviani ilman "läskilinssiä" ja olenkin ollut joidenkin kuvien äärellä järkyttynyt siitä muistosta, että silloin tunsin itseni NIIIIIN isoksi.

ala saa todellakin ihmisen mielikuvat vääristymään ja tätä vastaan on taisteltava!

yllä oleva kuvan on ottanut Lauri Eriksson Imageen vuonna 1700 jotain,)

meikin taikoi Leena Waggoner ja hiukset ihastutti muotoonsa Marco Pointista