tiistai 28. helmikuuta 2012

laitetaan nolla perään!

muutamia kutkuttavia ajatuksia näiden soppariasioiden puitteissa olen ryövännyt muilta "jalostettavaksi" päässäni eteenpäin. 

ensimmäisen loihi lausumaan ystäväni ja kolleegani Maria Miklas; 
"laitetaan nolla perään."
aivan, mitä jos todellakin alettaisiin laskuttamaan lehtikuvista hintaa enemmän mainoskuvauksen mukaisesti, mutta tietenkin niin, että jokaiseen laskun riviin lisätään se nolla perään. 
jos nyt lehtikuva maksaisi "suosituksen" mukaan Örkkinews  -lehdessä 280€ per kuva niin uuden ajattelutavan mukaisesti se olisikin 2800€. kuvaukseen kuvaaja toi mukanaan nelja lattea (toimittajalle, kuvattavalle, assarilleen ja itselleen) yhteishintaan 15,20, mutta uuden laskutusperiaatteen mukaan se tekisikin 152€ ja assaria tarvitaan kyseisessä otoksessa koska mukana isompaa valaistuskalustoa eli hänen palkkionsa puolesta päivästä olisi 100€ ja uuden hinnoittelun mukaan 1000€.
näin kun edettäisiin, niin voisivathan nuo sopparit olla hieman ankeampiakin, koska näillä palkkiolla saisi jo säästettyä kivaa pesämunaa mahdollisiin tuleviin haasteisiin.

eikö?!


toinen, hieman sisäistä hihitystä aiheuttanut ajatus tuli stylisti K.K:n ajatuskammiosta ja nyt nimenomaan puhun oman alani kuvista eli muodista
"kohtahan ne joutuvat tilaamaan kuvaajan Suomen Luontoliiton kuvaajien joukosta ja stylistin Perähuhkialan työväenopiston perinneneulonnan linjalta"

toki tämä saattaisi ihan piristää muotikuvaa tai ainakin uudistaa sitä, mutta jotenkin vain kokemuksen luotsaamana en siihen ihan jaksa kuitenkaan uskoa.
siis luontokuvaajia yhtään väheksymättä, uskon, että meillä kaikilla on omat syymme/mielenkiinnon kohteet, miksi kuvaamme sitä mitä kuvaammekin.

tästä esimerkkinä voin avautua omasta Luontokuvaaja oon -hetkestäni
useampi mellevä vuosi sitten olin Luhdan kuvausmatkalla Lapissa. kuvasimme toppatuotteita mallin päällä jonkun hyrskyävän joen penkereellä, kun asiakas huomasi pari vedessä hitaasti kelluvaa joutsenta. kovasti linnuista innostuen hän pyysi josko ottaisin muutaman ihkun otoksen linnuista katalogiin kuvituskuviksi.

kilttinä tyttönä otin kamerani (keskikoko) ja 80mm linssini ja lähdin kahlaamaan lumessa kohti joenrantaa ja lähemmäs niitä valkoisia höyhenhahmoja. painelin nappulaa ja jokaisella napsahduksella totesin hiljaa itsekseni tuhlaavani filmiä (tämä oli sitä lupsakka aikaa).

kuvat olivat aivan turhanaikaisia räpsyjä. niitä ei koskaan käytetty ja pitkän aikaa sen jälkeen asiakas kutsui minua Suomen Uudeksi Hannu Hautalaksi ja nauroi makeasti päälle.

no, ainakaan minä en tule koskaan uudistamaan luontokuvausta,)


ja ihanat mallit Paparazzista
http://www.paparazzi.fi/

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

riemuisa kotiinpaluu


haa.

ne tekivät sen! siis kuvat, koko matkan Pietariin ja jopa takaisin ilman pidätyksiä, sen suurempia järkytyksiä.
Maria haki kuvat hellasti, mutta varmasti takaisin männä viikolla.

kiitos!

ja nyt pitäisi sitten miettiä, mitä sitten??

studio on nyt täynnä järkyttävän kokoisia pakaaseja, enkä tiedä miten niiden kanssa toimia...

--ehkä jos aika ja vaiva antaa myöden niin voisin järjestää näyttelyn vielä pikaisasti studiollakin ja jatkaa pohdintoja sen jälkeen uudelleen,)

tervetuloa kotiin pakaasit!




perjantai 24. helmikuuta 2012

lukijalakko ja tukitoimenpiteitä


kaikki munat samaan koriin sanon minä!

sanoma magazines finland yhä vain jaksaa kutkuttaa mieltäni ja kohina asian ympärillä jatkuu ja toivottavasti jatkuu kunnes sopuisa ja tasa-arvoinen ratkaisu aikaan saadaan.

tänään kolleega Kaamu Kamu antoi kasvonsa asialle jurnalistissa, mikä antaa aina hieman enemmän pontta asialle. kiitos Kaapo!


ja kiitos Anu Partaselle omasta kirjoituksestaan toimittajan näköalapaikalta!

ja kuten hän lopussa sanoo; "Minusta meillä ei ole varaa allekirjoittaa."

ja vielä yksi asia minkä kaikki halukkaat voivat tehdä eli ryhtyä lukijalakkoon varmistaakseen jatkossakin lukemisen ja katsomisen arvoiset lehdet!








keskiviikko 22. helmikuuta 2012

kesää odotellessa


pihan lumivallit ovat hiihtoloman kunniaksi noin kilometrin korkuiset ja räystäiden jääpuikot (jeah, hukkaan karkaa mökistä lämpö) melkein maahan saakka (mikä tosin ei ole oikeasti niin paljoa, koska ne lumivallit ovat siellä noin kilometrissä). kesää on ikävä ja sen valoja; hehkuvaa, kirkasta, värejä syvetävää valoa ja pehmeää, utuista, pastellista univaloa...

alla kuvia yhdestä kesästä Saksassa. tässä ammatissa tapaa miljoonia mainioita ihmisiä, joihin useimmiten kadottaa yhteyden ennemmin tai myöhemmin. harmillista.

kuvien pariskunta ei ole pariskunta laisinkaan vaan puoliksi suomalaiset sisarukset Mika ja Taija (muistanko nimen oikein??). olisi hauska kuulla josko tukka yhä kummallakin pitkä ja kasvojenpiirteet
yhtä ihanat,)






tiistai 21. helmikuuta 2012

huttua ja hattaraa eli SMF vastaan freelancer


vallan kaiken kalsaripäiväilyn eli hiihtoloman keskellä oli pakko painaa muutama sananen asiasta, joka on tärkeää kaikille luovan alan ihmisille jotka eivät ole palkkasuhteessa eli sopimuspaperit. näitähän on maailman sivu tupattu tekijöille joiden "ainoa suoja" on oman terveen järjen käyttö.
ja sitähän näiden sopimuspapereiden keskellä tarvitaan.

minulla on tapana ollut laittaa sopparit sivuun viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsen kohtaan moraalinen vastuu jää kuvaajalle ja kaikkinainen taloudellinen hyöty tilaajalle (kuvien rajaton jälleenmyynti ja -käyttö ilman, että se otetaan huomioon korvauksessa). ja taas niin tein, kun sain paperit Sanoma Magazines Finlandiltakin. jotenkin unhoitin asian kunnes syystä ja toisesta huomasin siitä paperinipusta nousseen ison ja aiheellisen mölyn kuvaajien keskuudessa.

toivon sydämestäni, että rintama pysyy eli kukaan ei allekirjoita sitä tuollaisenaan. jos unelma toteutuisi niin huomaisivat lehdet vihdoinkin, että freetekijät ovat tekemässä yhdessä kuukausipalkkaisten kanssa hyvää sisältöä ja lukemisen arvoista materiaalia lukijoille ja haluavat siitä ilosta (koska kyseessä on kuitenkin työ, jonka tarkoituksena on antaa elanto tekijälleen) kohtuullisen korvauksen ja reilut sopimukset ilman, että kumpikaan puoli tuntee tulleensa alistetuksi ja riistetyksi. nykyiset paperit eivät tätä täytä ja nyt en tarkoita ainoastaan SMF:ää vaan yhtälailla Sanomaa, Alleria, a-lehtiä ja muita vastaavanlaisia papereita tarjoavia lehtitaloja.

jos siis kaikki kieltäytyvät kunniattomuudesta yhdessä niin vaihtoehtoja on kaksi lehtitaloilla; tuottaa liian pienellä henkilöstöllä typistettyä materiaalia resurssien puuttumisen vuoksi tai palkata huomattava määrä kuukausipalkkaisia tekijöitä lisää toimituksiin.


tai onhan vielä yksi vaihtoehto; rukata ne sopparit siihen kuosiin, että kaikilla on kivaa ja reilua työntekoa sekä tarpeeksi leipää ilman uhkakuvia mahdollista oikeudenkäynneistä.


seisotaan vahvasti yhdessä yhteisen edun vuoksi!


ja lisää aiheesta esimerkiksi Pekan blokista;

perjantai 17. helmikuuta 2012

soonmoro!


minulla on ollut noin miljoona vuotta haaveena tehdä kirja kaikista ihanista naisista (sori miehet), joita olen saanut kuvata kamerallani. aika vain tahtoo aina olla niin rajallinen riippumatta siitä onko töitä vaiko ei. 

ensimmäisen äitiyslomani aikana suunnittelin tekeväni operaation mahtavaan alkuun ja toisen äitiyslomani lähestyessä en edes enää haaveillut moisesta.

nyt villi suunnitelmani on saattaa minimieheni suhteellisen järkevinä noin aikuisikään ja anoa satavuotinen apuraha "taiteelliseen työskentelyyn" ja muuttaa välimerelle kasvattamaan tomaatteja samalla kun teen kirjani valmiiksi...

-ja sitä odotellessa tiputtelen kuvan tai kaksi kaupallisuuden lomassa...

-ja sitä odotellessa pidä pakollisen hiihtoloman.

soonmoro!



Vilja


torstai 16. helmikuuta 2012

lupaus tulevasta


uskollinen ystävä on aivan parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua ja uskollinen asiakas on aivan parasta, mitä valokuvaajalle voi tapahtua.
niin ihmissuhteissa kuin asiakassuhteissakin joskus täytyy vähän vetää henkeä ja tapailla muitakin. 
ja sitä suurempi on riemu, kun yhteen taas palataan.

promise on ollut vuosien varrella minulle kuvaajana kuin hyvä ystävä. paljon ollaan yhdessä tehty ja monta kokoelmaa kuvattu ja välillä tauoilla tuumailtu tulevaa.

mikään ei ole ikuista ja inspiraatioon tarvitaan välillä taukoa, jotta taas näkee asiat tuoreesti, uudelta näköalapaikalta. tämän postauksen kuvat ja edellisen kokoelman kuvasimme pienen tauon jälkeen ja vallan mainiota oli toimia kimpassa taas!

promisen kesän kuvat voi katsastaa osoitteesta



tyylin kuviin teki Katariina


ja meikin et hiukset taikoi Leena


sekä mallina hehkui upea Ines Fondista



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

näyttörotta ja kylmää valkoista



pari päivää on kulunut joka kuvaajan silmienhellimistoimintojen (ja jes, ton on ihan pakko olla yhdyssana) parissa eli tuunannut ryppyä suoraksi niin silmän alta kuin pöksyistäkin.
ja vielä edessa ainakin pari päivää samaa silmäkylpyä...

joten pakkohan tässä on aina välillä hieman hurvitella ja kaivella arkistojakin;
eilisen innoittamana oli aivan pakko etsiä Mr Beaversin eli Mikko Niirasen edelliset yhdessä tekemämme valkoiset esiin, kylmät sellaiset!

ei huano.

harmikseni en saa päähäni meikkaajan nimeä, mutta veikkaisin Miisa Päällysahoa (jos väärässä olen niin oikea meikki-ihme ilmoittautukoon!)

mallina hehkuu aivanainaniinupeanjumalainenlempimallini (tuo on pakostakin yhdyssana myöskin) Emilia Fondista.







tiistai 14. helmikuuta 2012

niirasen poika ja kuumaa valkoista




 joulun jälkeen pitää tehdä aina jotain valkoista, eikö?
ja näin tehtiin. kivasti kieron huumorintajun omaava Beaversin suunnittelija, Mikko Mainio Niiranen toi studiolle uusimmat valkoisensa ja lennätti Anna-Sofian iloksemme pohjoisesta saakka.
meikin taikoi ihoa hellivä taikurimme Marii ja valon laitoin minä,)







Anna-Sofia teki näyttävän sisäänkäynnin eli kulki ohitseni, koska näytän niin arkisen pullaisalta. aivan tuli mieleeni nuoruuden mallivuosilta ensimmäinen Stockmannin kuvaukseni, jossa asiakas luuli minua aamuvuoroiseksi siivoojaksi.
no, meikki teki ihmeitä ja usko palasi ilman moppiakin.


ihana neito tuo pohjoisen herkkä lintu.


ihanat meikit ja hiukset teki huippu ihana Marii Sadrak



ja mallina herkkäkasvoinen Anna-Sofia



maanantai 13. helmikuuta 2012

jälkisanat


nyt tämä alkaa olla jo tuskaisen piinallista Pietarin venytystä, mutta ah ja iik, tässä olisivat yhtä salaista kuvaa lukuunottamatta viimeiset kuvat palatsin seiniltä.

uusi näyttely on jo suunnitteilla lokakuulle 2012 eli sama rumba apurahahakemuksineen edessä, ja toki niitä uusia kuviakin pitää kuosiinsa tuunata. 
 aiheena jälleen naiset, mutta nyt mennäänkin tarkeän ja vakavamman asian puitteissa eteenpäin, mutta siitä lisää paljon myöhemmin,)

seuraavaksi heittäydyn kuvaajan arkeen eli pylly toukasti (vai tiukasti) kiinni tuoliin ja näyttöä tuijottelemaan!

+kiitos Irina!





ja toki vielä yksi kiitos olisi aiheellinen, kun kiitämisen makuun on päästy eli mainio kontaktimme Pietarissa, joka avitti Pietarin päässä kutsuen nuorta ja henkevää väkeä;

kiitos Sami Hyrskylahti





sunnuntai 12. helmikuuta 2012

ja vielä...

--ja yhä edelleen kaivelen Pietarin satoa arkistoistani, aivan kuin muuta eloa en olisikaan kamerani kanssa viettänyt,)


kuvat ovat eläneet omaa elämäänsä museossa jo reilun viikon ja vielä muutama viikko jäljellä esiteltävänä. avajaiseten kuohuvan maku tuntuu vieläkin suussa mietona ajatuksena ja saa mielen pirkahtamaan muistojen kera.


avajaiset olivat, voisin jopa sanoa menestys ja iloinen yllätys sillä väkeä saapui paikalle noin sadan sielun verran, mikä oli meille kaikille aikamoinen yllätys. oli siis aivan paikallaan ostaa hieman enemmän kuohuvaa kuin museon räyhänhenki Näätätakkinsa kera "suositteli".
aina sanotaan suvun olevan pahin, mutta itse totesin sen olevan aivan PARAS. setäni, tätini ja nuorin serkuistani nimittäin saapuivat Nousiaista saakka yllättämään  minut!
mainio pääkonsuli Olli Perheentupa hurmaavan vaimonsa kera yllättivät meidät myöskin!
mukanamme juhlivat myös suuri joukko ihania ystäviä, joita ei voi tarpeeksi kiittää illan jakamisesta!!!


alla olevissa kuvissa olen hieman tutkaillut äitiyttä, tuoreen äidin kanssa ja hieman "kokeneemman" maman avustuksella; vartalon eloa raskaudessa ja synnytyksen jälkeen, kuinka aika tekee meistä vanhempiemme näköisiä ja oloisia...


kaikki kuvaamani naiset ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä ja läheisiä. heille olen suuressa kiitollisuuden velassa, että ovat antaneen palan itseään "käsiini" vaikka heillä ei useimmiten ollut aavistustakaan mitä lopputulos tulee pitämään sisällään. kuten kahden kuvani malli Sari kertoi jälkeenpäin; "kuvatessa olo oli kuin peuralla ajovaloissa" sillä he olivat kaikki pimeässä tilassa ja heidän päälleen heijastin projektorilla/videotykillä eri kuvia eli he eivät nähneet useimmiten edes kuvaajaa kaiken sen valon häikäistessa heidät.





ja yhdelle miehelle olenkin varsin kiitollinen tuon loistavan laitteen (yhä jatkuvasta) lainasta 
eli KIITOS mr TIMO RAILO

ja lisää aiheesta



torstai 9. helmikuuta 2012

avajaisiin aikaa tunti...


lauantaina oli se suuri päivä.

aloitimme päivän tarkastelemalla kilpailevaa taidetta parin talon päässä Vladimirin palatsista.
astuimme sievästi sisään Eremitaasiin ihmettelemään maailman kuuluisimpien töitä ja keisarillista mahtipontiutta.

ja sitä riitti! ja riitti! ja riitti! ja sitten se riitti.

paikka on niin käsittämättömän kokoinen ja kullattu, että pieni pääni sanoi lopulta; poks.

saapuessamme tuntia ennen ensimmäisiä vieraita palazzoomme, riemumielinen (uusi/meille tuntematon suuruus) ovivartija huusi astuessamme sisään; 
mitä te haluatte täältä???!!!

"ööööö, avata yläkerran näyttely, ehkä..."

rakas Mariamme, joka on ainoana venäjäkielentaitoisena joukossamme, joutui (taas) tulilinjalle, mutta hoiti meidät tyylikkäästi yläkertaan (taas) ohimosuonensa hennosti tykyttäen (taas).

viimeiset roskat syrjään, kuoharit kuntoon, mandariinit lautaselle, suklaat makeasti esiin, vieraskirjalle pöytä, nimikyltit pystyyn ja irtain antiikki piiloon.

tervetuloa vieraat!

ja sitten pullot saivat sanoa; POKS!





kiitos Marille

kiitos Marialle

kiitos Emmille

kiitos Marialle

ja lisää aiheesta


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

perillä


perjantai aamu aukesi kirpsakkana ja pakkasen karaisemana. pakkasimme koukut, nailonarua, rautalangat, klipsut ja klemmarit laukkuhimme ja suuntasimme kohden Vladimirin palatsia Nevan Rantakadulle. palatsi sijaisee Talvipalatsista parin korttelin päässä joten ohimennen tuli nähtyä myös Talvipalatsin aukio keskellään suomalaisesta kivestä tehty enkelipatsas kivikeppinsä huippuna.

omassa palatsissamme meidät vastaanotti hieman takakireä naisihminen, jonka kireysaste syveni päivän kuluessa entisestään. siinä vaiheessa, kun käväisimme hakemassa 60 pulloa kuohuvaa avajaisiimme, hänen nutturansa pinnit revähtivät auki täysin ja hänen kokovartaloturkkinsa selässä roikkuva näätäeläimen pääkin heräsi henkiin; "kun minulla on kirjallisuusiltamat niin kymmenen pulloa riittää viidellekymmenelle ihmiselle vallan mainiosti!"

tyynesti kannoimme laatikkomme kylmään ja toivoimme niiden olevan siellä yhä seuraavanakin päivänä.

ripustus sujui lupsakasti. tosin hieman Mikkoa ja minua jännitti aina, kun yksi jos toinenkin palatsin työntekijä kävi kuikuilemassa kuvia ja supattivat ohessa hiljaa.
pelkäsimme lipsuneemme liikaa paljaanpinnan puolelle, sillä olimme saaneet aika tarkat ohjeet siitä, mikä saa ja mikä ei saa näkyä.





ja lisää aiheesta



tiistai 7. helmikuuta 2012

matkalla


torstai, 4.2 aukesi kirkkaana ja kylmänä, erittäin kylmänä. 
kotiin jätin miehen, lapset ja jäätyneen vesiputken...

--junassa oli lämmintä (vettäkin)ja mukavaa aina siihen saakka kunnes ylitimme rajan Vainikkalassa. sisään astui laumallinen tiukkailmeisiä ja -peppuisia passintarkastajia. 
jo ilman varsinaista rikostakin rehellistä matkustajaa alkaa jännittämään josko esi-isienkin pahat teot paljastuvat. 
minulla syntisäkissä kulki 18 kipaletta AIVAN liian suuria "matkakapaaseja".
passi meni läpi ilman henkistä täysjäätymistä, mutta seuraavaksi vaunun jähmetti rajavartian ominaisuudessa naispuolinen Daniel Greg pahan puolelta. oli pienestä kiinni etteivät kuvat jääneet hankeen matkallaan itään, sillä hän oli erittäin pahoilla mielin kollien laittomasta koosta!

kiitos Marian Venäjän kielentaidon ja suurien viattomien silmien saimme lopulta anteeksi senkin ettemme olleet tajunneet ottaa mukaamme sen seitsämää ylimääräistä kopiota hieman kaikesta kera pyöreiden leimojen.

menin vessaan.





ja lisää aiheesta täältätäältätäältätäältätäältä, täältä

maanantai 6. helmikuuta 2012

Pietari suuri...


--hallitsijasta en tiedä paljoakaan, mutta kaupunkina Pietari hurmasi täysin!
mikä mahtipontisuus yhdistettynä hurmaavaan rappioon.
olen myyty!

venäläisistä itsestään en osaa sanoa muuta kuin; päiväsaikaan kasvot ovat ilmeettömät ja sielu saavuttomattomissa, mutta päivän laskiessa laskeutuu myös suojus.

näyttely itsessään oli "hurmaa ja harmii" juuri sopivassa määrin!

pullauttelen palasina omat kuvani
ja mikon ja marian mahtavat kuvat voi tarkastaa;



kiitos rakkaat!




ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä että täältä kuin myös täältä

torstai 2. helmikuuta 2012

TERVETULOA PIETARIIN!


muutama minuutti aikaa kirjaimistella ja sitten pitääkin jo kiitää!

jos olet Pietarissa lauantaina niin olet sydämellisesti tervetullut juhlistamaan kuplivaa hetkeä kanssamme!


koneen jätän lomailemaan kotomaahan eli hiljaiseloa sähköisellä baanalla tiedossa eli ei muuta kuin kippis ja kumarrus. hik!


hik ja hikhik.

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä että täältä


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

yksin olisi niin paljon kurjempaa!


ja ilman ihania apujoukkoja; yhteistyökumppaneita ja ystäviä näyttelyn järjestäminen olisi miljoona kertaa tylsempää ja hankalampaa!!!

huomenna junamme alkaa siis puksuttamaan kohti Pietaria, kaikkien kuvien kera tai ei, mutta ainakin (ks. alla) ihanat julisteemme mahtuvat matkakapaasiin. kiitos niistä kuuluu Tiina Aaltoselle, joka myös pyöräytti kutsumme taitaen.

apurahojen hakeminen tuntuu olevan aivan oma lajinsa, jossa yleensä emme ole onnistuneet, mutta Finnfoto teki ihanaisen poikkeuksen kanssamme ja kiitos heidän pääsimme matkaan ja saimme katonkin päämme päälle.

kolmantena, mutta ei mitenkään vähäpätöisenä apunamme toimi Dialab antamalla alesalea kuvien tulostamiseen. heidän toimensa ovat yleensäkin olleet varsin näpäkkää ja säpäkkää!

ja omasta puolestani SUURIN KIITOS kuuluu mahtaville naisille, jotka antoivat itsensä kuviini!



ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä