joo, mäkin vähän kuvaan.

ja kukapa kuvaaja, ainakin nainen, ei olisi kuullut edes kerran uransa aikana joltakin työtiiminsä (aika usein kuvattavalta) jäseneltä; joo, mäkin vähän kuvaan.

ja eipä siinä mitään, kuvaaminen on kivaa, mutta usein työtekotilanteessa siitä tulee helposti kuvaajan työtä dissaava lausahdus. 

miltähän lääkäristä tuntuisi, jos potilas kesken toimenpiteen toteaisi; 

joo, mäkin vähän umpisuolia leikkelen

ja olisihan noita ihania harrastuksia lisääkin tarjolla;

joo, mäkin vähän sähköjä laittelen

joo, mäkin vähän räjäyttelen

joo, mäkin vähän kätilöin

joo, mäkin vähän insinööreilen

joo, mäkin vähän lentelen

joo, mäkin vähän opetan

no, alla mun oma harrastukseni;

joo, mäkin vähän graafikoilen.

(mutta sitä en sano, kun oikean graafikon kanssa toimin)

yksi älykkäistä ystävistäni (onnekas minä, minulla on vain älykkäitä ystäviä), Outi Hallikas, väitteli menestyksekkäästi Tohtoriksi 

(haa, täytyykin alkaa sanomaan; joo, mäkin vähän Tohtoreilen)

 ja kysyi josko voisin auttaa häntä kannen teossa. innostuin toki kovasti. kuuntelin sujuvasti aiheesta, paljoakaan en siitä ymmärtänyt, mutta sain A4:n täynnä kirjainjonoja, jotka jollakin tapaa olivat merkityksellisiä väitöksessä. asiaan liittyi myös kasvu, siis ihmisen, joten kuvaksi valikoitui kuva Väittelijättären esikoisesta. niillä sitten kokeilin noin sataa eri juttua ja ylläolevaan lopulta päädyimme.

ja sitten voidaankin sujuvasti sanoa;

joo, mäkin vähän viikonloppuilen, kohta.

kuvan voima

Valokuva on aina pitänyt minua voimallisesti otteessaan. Oma otteeni kuvaan on hyvin kaupallinen ja joskus jos oikein pääsen irrottelemaan niin tarinan tynkää yritän tunkea mukaan, mutta yleensä kevyellä otteella höpötellen. Asiallisempaa ja ajankohtaisempaakin otetta olen joskus yrittänyt, mutta taidan olla höpöhöpösielu eli en siihen kykene muulla tasolla kuin ihaillen muiden ja lahjakkaampien töitä.

Muutama projekti on tarttunut silmääni viime aikoina puhuttelevuudellaan ja samalla kauneudellan, Asiat kun aina eivät ole niin mustavalkoisia. 

Aikaisemmin olen postannut vain omia kuviani, mutta nyt tein rikoksen ja rosvosin kahden kuvaajan upeita töitä (ja jos mielenne pahoitatte, Meeri ja Kukka, niin piipatkaa ja poistan rosvoukseni saldon!)

Ensimmäisenä on Meeri Koutaniemen Imagessa näkemäni sarja;
Life on the Rubbish.

    copyright Meeri Koutaniemi

Kuvat pysäyttivät kauneudellaan ja asiallaan. Kuvasarja kertoo Mayanmarin pakolaisista, jotka asuvat Thaimaan puolella kaatopaikalla saaden niukan elantonsa etsimällä roskan seasta rahaksi muutettavaa kierrätettävää tavaraa. Muutenkin Meerin kuvat ovat isoista aiheista lempeydellä ja rakkaudella otetun oloisia.

Toinen nuori kuvaaja, joka osui ajanhermooni on Kukka Ranta, jonka Romanian romaaneista ottamat kuvat pysäyttivät minut Suomen Kuvalehden sivuilla kevään aikana. Harmikseni en löytänyt noista kuvista kuin muutaman ruudun pikaisalla etsinnällä webbiksen ihmeellisestä maailmasta.

                                 copyright Kukka Ranta

Mieltäni on ankarasti askarruttanut kovasti pari viime vuotta; miten on mahdollista, että tänä päivänä on Euroopassa kansakunta, mikä saa osakseen niin paljon ylenkatsetta ja syrjintää???!!!

Kiitos

ihanille kuvaajille herättävistä hetkistä voimallisten kuvien ääressä!

maanantaita, sano.

ihana malli Paparazzista,)

pikakuva

ja pikakuvan vai pikalihaksen tähän heitän, kun syvällisempään ei nyt veny,)

malli Sebastian Fondista ja asiakkaana oli Stocca, meikin teki timo karvinen 

ja styylin sofia oksanen.

piip.

vetelää maanantaita sano

eilen pyöräytin neljtoistatuntien työpäivän ihan aurinkoisen sunnuntain kunniaksi,)

ja nyt sen huomaan eli olo on TOOOSI saamaton ja ajatus harhailee koko ajan.

järkikään ei tunnu juoksevan eli maanantai alkakoon vetelällä viestilläkin. 

siis tällä.

studion alakerrassa porisee kohta kaksi kattilaa vettä, toinen parsalle ja toinen uppomunille (kiitos mikon ohjeistuksen, ne saattavat jopa onnistuakin).

lurps ja lounasta kaikille makoisaa!!!

ja yllä olevat ihanuudet ovat Ada ja Niklas. 

tyylin taikoi Jouni Mervas ja meikin loihti Timo Karvinen 

ja hauskaa taas oli!!!

viikonlopun hurmaa!

aloittelijan valaisukurssi 7

miehiä pääsee kuvamaan tosissaan aivan liian vähän!

varsinaisia kokonaisvaltaisia miesasiakkaita on vain kourallinen tässä maassa. harmistus!

miesten kanssa puuhataan enemmän perusasioiden parissa; pienissä yksityiskohdissa vaatteissa, värien juohevassa kulkemisessa ja hiusten muotoilussa (ja toki meikissäkin) sekä lokaation ja valaistuksen merkitys kasvaa. naisten kanssa voi helpommin "fuulata" vaikka millä ihanalla härpäkkeellä, meikkimäjäysellä ja tukan tuiverruksella, mutta miehen kanssa se näyttäisi vain pelleilyltä.

näissä Turo Tailorin kuvissa lokaationa on paljon betonia ja lasia, varsin maskuliinisia elementtejä isoina pintoina. lamppuja oli käytössä kaksi tai kolme riippuen kuvaustaustan tarpeista. päävalona on yksi lamppu johon on kiinnitettynä "wokkipannu" eli beauty dish. kasvojen varjoja katselemmalla huomaa lampun olevan noin 45° mallista ja suht korkealla. taustojen valoissa on vain pyöreät kuvut joissa ohut maitokalvo sekä ladonovi estämässä valon turhan karkailun malliin. mukana olivat myös kokoontaitettavat mustavalkoiset seinät joita käytin mallin sivuilla "imemässä" valoa eli mustina.

kuvauspaikkana on WeeGee Espoossa. ja ihan kauheaa on, etten muista kuka meikkasi tai stailasi ja siitä syytän vain ja ainoastaan raskaudellista tilaani eli tämä oli viimeinen kuvaukseni ennen synnytystä,)

ja "valaisukurssin" ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa täältä, kolmas osa täältä ja neljäs osa pongahtaa esiin täältä, vitonen löytyy tämän linkin alta ja numero kuusi löytyy täältä.

ja maailma kuvasi.

tai toivottavasti kuvasi!

itsekin vasta iltayhdeksän maissa otin pikkupokkarin käteeni ja pikaisasti kävin puutarhassa kuvaamassa "kesän heräilemistä". koko päivä meni oikeissa töissä, ja niitä kuviahan ei voi vielä julkaista,) eli kun lapset nukkuivat ja mies tuijotti urheiluruudun tynkää tai vastaavaa sain rauhan leikkiä arkea 15.5 omin päin.

hauska projekti vaikka hieman raapaisten toteutin oman osuuteni.

Maailman valokuvauspäivä 15.5

maailman ensimmäistä valokuvauspäivää vietetään huomenna ympäri maailmaa. tarkoitus olisi yhden päivän aikana ikuistaa aikakirjoihin 

"miltä näytti maailma 15.5.2012".

mainio idea, varsinkin kun lupaavat, että kuvia EI KÄYTETÄ kaupallisiin tarkoituksiin! kuvat ovat nähtävillä netissä, osaa käytetään marraskuussa ilmestyvässä kirjassa (ja jos kuvasi siihen valitaan,

 sinuun (ainakin yritetään,) otetaan yhteyttä) 

A Day In The World.

kuvaa arkesi huomenna ja liity joukkoon (toivottavasti isoon) täältä.

tapahtuman tukijoina toimivat presidentti Martti Ahtisaari, arkkipiispa Desmond Tutu, Sir Richard Branson ja laulaja Robyn. ei huano.

ja oma kuvani "arjesta" on Royal Orangi -projektistamme malleinaan tässä ihanat Hiu/Paparazzista ja Vesa.

styylin loihti Linda Koskinen ja meikin Miisa. oih,)

hyyppy (hyppy ja ryyppy,) vapaalle

viikonlopun viettoon siis...

 kylmästä ja kosteasta kait kärvistellen sitä vietetään, mutta kellä aihetta niin iloitkaa äideistänne,)

hyp et ryp!

luetaan kuvaa

olen aina  r a k a s t a n u t  kuvaa, niin valokuvana kuin taiteiltuna. suurin syy miksi ensimmäisen kamerani aikoinani ostin oli kuvan tekemisen tarve. en osannut paperille laittaa sitä minkä näin ja tunsin kynän avulla joten oli etsittävä uusia väyliä ilmaista kokemaansa. löysin kameran.

yhä edelleen, monen kameravuoden jälkeenkin käyn aivan kuumana, kun näen loistavan kuvan kuin myös kuvakurjakkeen osuessani silmiini käyn kuumana, eri syystä tosin,)

tänä päivänä kuvat ovat aivan eri tavalla "rakennettuja" kuin ennen digitaalista kuvaa, mutta kyllä sitä ennenkin osattiin kuvaa tuunata, pensseleillä. 

isovanhempieni kihlakuva jaksoi viihdyttää meitä lapsenlapsia, tai ainakin minua, aivan loputtomiin. mummi seisoi papan takana niin että kädet eivät näkyneet, joten kuvan vedostaja oli maalannut hänen kätensä (vanhan naisen kätenä!) papan olkapäälle, jotta kihlasormus näkyisi. kuva voi kertoa hyvinkin paljon jo pienellä vilkaisulla ja tässä tapauksessa, viilauksella vielä enemmän,)

hyvä kuva kertoo, kliseisesti sanottuna, enemmän kuin tuhat sanaa. viime aikoina, suureksi harmikseni ja järkytyksekseni, olen löytänyt vähemmän ja vähemmän hyviä kuvia joiden ääressä voisin hyristä. tämä ei suinkaan johdu siitä, että kuvantekijöiden laatu olisi laskenut vaan kuvan julkaisijoiden kriteerit ja kuvien sisällön arvoittaminen on muuttunut. 

kuvien ostajat eivät enää osaa/halua lukea kuvaa vaan euromääräisiä numeroita. sanomalehdissä tulee tänä päivänä vastaan paljon kuvia joissa kuvaajan nimen tilalla on esimerkiksi etuovi.com, lukijan kuva ja jopa youtube. ainakin etuoveen ladatut kuvat siirtyvät etuoven eli sanoman omistukseen, kun käyttäjä klikkaa hyväksyvänsä ehdot. ja surkeinta tässä on, että näitä kuvia todellakin käytetään kuvittamaan artikkeleita ja joissakin tapauksissa itse myynti-ilmoituksistakin tehdään "juttuja" lehdistään maksaville asiakkaille. 

hyvän kuvan tekeminen vaatii näkemystä, tilan hahmottamista, empatiaa kuvattavaa kohtaan ja tietenkin tekniikan hallitsemista. kuvan lukeminen vaatii näkemystä, tilan hahmottamista ja empatiaa kuvattavaa kohtaan sekä ammattilaisen ammattitaidon tunnustamista, kun sellaiseen törmää.

ongelmaan (minulle tämäkin on ongelma,) olen törmännyt myöskin mainonnan puolella. koen melkein fyysistä kipua nähdessäni mainoskuvan jonka kuvan on ottanut vääräntyyppinen kuvaaja eli ihminen jonka kuvaajaidentitetti on jossain muussa genressä kuin kuvattu mainos, mutta tämä meneenkin osittain jo 

hyvä veli -osastolle ja siitä myöhemmin lisää,)

harvemmin olen kuvannut puhtaita potreteita haastateltavasta henkilöstä toimittajan läsnäollessa kuten tässä Voi Hyvin -lehden kuvauksessa Sisar Hannelesta. nautin tilanteesta kovasti ja heidän keskuteluistaan, jopa niin paljon, että vasta toimittajan kolmannella yrittämisellä tajusin hänen näkevän minut mieluiten paluumatkalla kaupunkiin.

painottomassa tilassa

omituinen painottomuus menossa. sitä ihmetellen jatketaan...

aloittelijan valaisukurssi 6

noin miljoona vuotta sitten (sen näkee jo kuvankäsittelystäkin=liika ei voi olla koskaan liikaa,) silloinen tiivis työryhmämme teki oman lehden, Royal Orangen, lehdenomaisen yhden numeron mainoslärpäkkeen.

sitä oli iso ilo tehdä (ehkä myöhemmin lisää materiaalia siitä laitan).

tässä beautykuvassa malli on "ajettu ahdinkoon" eli hänen edessään on pöytälevy jonka päällä on peilaavalla tarralla päällystetty kartonki, sivuillaan hänellä on styroksilevyt, valkoinen puoli sisäänpäin ja takana on styroksilevyt joihin on nuppineuloilla kiinnitetty alumiinifoliota. kaikki "hopeaa" kylmän valon saamiseksi, jos halajaisi lämpimämpää otetta kuvaan niin silloin valinta olisi kultainen silaus heijastaviin pintoihin,)

edessä on vain yksi valo, pieni softbox, mutta koska joka puolella on vain valoa heijastavaa materiaalia niin se todellakin kulkee kaikialle. lopullista kuvaa olen aikanani käsitellyt aika rankalla kädellä eli "muovittanut" oikke kunnolla,)

styylin loihti Linda Koskinen, meikin taikoi Miisa Päällysaho ja ihana mallimme Kristiina oli Paparazzissa. 

RO:n taittoi taitava Jenni Ahtiainen.

ja "valaisukurssin" ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa täältä, kolmas osa täältä ja neljäs osa pongahtaa esiin täältä sekä vitonen löytyy tämän linkin alta.

HyViÄ UuTiSiA !

viikonloppuahan tässä piti alkaa viettelemään, mutta kuinkas kävikään...

aivan pakko on laittaa muutama rivi aamun uutisesta, mikä sai minut taputtamaan käsiäni ilosta.

TÄMÄ uutinen oli iloni aihe; muodin ankkurilehdet, Voguet, kieltävät liian laihat eli anorektiset mallit sivuillaan. osa lehdistä, kuten Amerikan, Ranskan, Kiinan ja Britannian lehdet alkavat toteuttamaan uutta sääntöä kesäkuusta alkaen ja muut seuraavat perästä.

laihuuden ihannointi alalla menee välillä aivan äärimmäisyyksiin, etenkin Haute Couturen puolella, jossa osa lavalla kävelevistä malleista ovat anorektisen laihoja. ja vihdoinkin merkittävä taho tunnustaa ongelman ja haluaa ottaa siihen kantaa. olen hyvin iloinen!

se on selvää, että laihan päällä vaate näyttää paremmalta kuin pullukan (ja minä jos kuka tiedän sen; olen ollut laiha ja nyt olen pullukka), mutta on laihuutta ja sairaalloista laihuutta ja siihen sairauden tunnusmerkit täyttävään puoleen on otettava kantaa.

itse olen vain kerran joutunut sanomaan mallille, että olet kaunis, mutta ennen kuin hoidat itsesi kuntoon (eli kiloja päälle) en voi sinua käyttää. suomessa ongelma ei ole kovinkaan suuri mallibisneksessä, mutta maailmalla kyllä. Hesarin uutista kuvittava, jo sairauteensa kuollut, Isabelle Caro ei ole todellakaan ainut ihminen kauneusbisneksessä, joka on kuollut sairauteen. 

omina malliaikoina tunsin itseni aina ja kaikkialla liian isoksi. joka paikassa tuntui olevan ihminen vastassa mittanauhan kanssa, vain senteillä oli merkitystä. nyt, kun olen saanut etäisyyttä omaan vartalooni (ja antanut sen rehottaa, hmmm, liikaakin) osaan katsoa kuviani ilman "läskilinssiä" ja olenkin ollut joidenkin kuvien äärellä järkyttynyt siitä muistosta, että silloin tunsin itseni NIIIIIN isoksi.

ala saa todellakin ihmisen mielikuvat vääristymään ja tätä vastaan on taisteltava!

yllä oleva kuvan on ottanut Lauri Eriksson Imageen vuonna 1700 jotain,)

meikin taikoi Leena Waggoner ja hiukset ihastutti muotoonsa Marco Pointista

pallotellen viikonloppuun

pienen pieni varaslähtö eli mahti viikonloppua t(v)oivottelen.

kuva Stoccan (ad:na Musseus Peltonen!) jostain härpäkkeestä jossa palloa taidolla ja komeudella pompotteli Paparazzin Kalle. superit keltaiset sukat palloon sopien puki Emilia Laitanen ja meikin teki, öh kuka??? kaak.

kori!

webbikseni sopii ny kaiken maailman härpäkkeisiin!

tai ainakin iSiihen ja iTähän vempeleeseen.

ja testaamassa voi käydä iTäältä.

www.asadin.org

sivuston on alunperin suunnitellut Mr. Jari Anttonen ja uudelleen koodauksen ja värimuutokset teki ripeästi kuten ainan Mr. Mikko Vuorinen. KIITOS!

aloittelijan valaisukurssi 5

kuumia valoja, kuumavaloja, leffalamppuja ja miten miljoonalla tavalla noita raskaita ihanuuksia kutsutaankaan...

--muttamutta tässä tarinassa niitä olisi kolme kipaletta käytössä.

näihin kuviin vuokrasin kolme kipaletta ArriSuneja (HMI lamppuja) lokaation naapurista Oy Filmafotograferna Ab:sta. lamput painavat jonkin verran eli onni oli todellakin myötäinen, että kuvasimme VR:n makasiineilla,). mukaan nappasin myöskin savukoneen samasta laitoksesta ja studiolta kainaloon otin niin tuulikoneen kuin pussillisen tekolunta.

aika monessa kuvassa käytin yhtä Arria takana "aurinkona" ja kahta lamppua edessä samalta puolelta malliin kohdistuen. valot ovat päällekkäin jotta vältyn liian dramaattiselta valolta plus ajasta ei tulisi liian pitkä. taas jouduin kuitenkin jalustan sitomaksi eli suljinaika oli kokovartalokuvissa 1/4:n ja 1/8:n luokkaa.

ja jotta liikkuvia osia ei olisi liian vähän niin päälle töräytettiin savukone ja tuulikoneen läpi syötettiin vielä lunta. savukoneen kanssa kannattaa olla aina varsin terhakka sillä savu jää tuulettomaan tilaa leijumaan ja myöhemmin koko tilassa on tasainen harmaus eli ei turhia leikkipöläyksiä kannata turautella.

styylin taikoi Anne-Maria Ylitapio ja meikin pensselöi Leena Waggoner 

(ja kah, olenkii suunnitellut Leenan sivuston).

ja ai, että oli rouvien kanssa taas niin lupsakkaa menoa!

mallina kuvissa hehkuu Iiiiihana Katja H Paparazzista.

ja "valaisukurssin" ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa täältä, kolmas osa täältä ja neljäs osa pongahtaa esiin täältä.