riemuisa kotiinpaluu

haa.

ne tekivät sen! siis kuvat, koko matkan Pietariin ja jopa takaisin ilman pidätyksiä, sen suurempia järkytyksiä.

Maria haki kuvat hellasti, mutta varmasti takaisin männä viikolla.

kiitos!

ja nyt pitäisi sitten miettiä, mitä sitten??

studio on nyt täynnä järkyttävän kokoisia pakaaseja, enkä tiedä miten niiden kanssa toimia...

--ehkä jos aika ja vaiva antaa myöden niin voisin järjestää näyttelyn vielä pikaisasti studiollakin ja jatkaa pohdintoja sen jälkeen uudelleen,)

tervetuloa kotiin pakaasit!

jälkisanat

nyt tämä alkaa olla jo tuskaisen piinallista Pietarin venytystä, mutta ah ja iik, tässä olisivat yhtä salaista kuvaa lukuunottamatta viimeiset kuvat palatsin seiniltä.

uusi näyttely on jo suunnitteilla lokakuulle 2012 eli sama rumba apurahahakemuksineen edessä, ja toki niitä uusia kuviakin pitää kuosiinsa tuunata. 

 aiheena jälleen naiset, mutta nyt mennäänkin tarkeän ja vakavamman asian puitteissa eteenpäin, mutta siitä lisää paljon myöhemmin,)

seuraavaksi heittäydyn kuvaajan arkeen eli pylly toukasti (vai tiukasti) kiinni tuoliin ja näyttöä tuijottelemaan!

+kiitos Irina!

ja toki vielä yksi kiitos olisi aiheellinen, kun kiitämisen makuun on päästy eli mainio kontaktimme Pietarissa, joka avitti Pietarin päässä kutsuen nuorta ja henkevää väkeä;

kiitos Sami Hyrskylahti

http://www.youtube.com/NewsFromRussia

http://www.flickr.com/photos/hyrskylahti/

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

ja vielä...

--ja yhä edelleen kaivelen Pietarin satoa arkistoistani, aivan kuin muuta eloa en olisikaan kamerani kanssa viettänyt,)


kuvat ovat eläneet omaa elämäänsä museossa jo reilun viikon ja vielä muutama viikko jäljellä esiteltävänä. avajaiseten kuohuvan maku tuntuu vieläkin suussa mietona ajatuksena ja saa mielen pirkahtamaan muistojen kera.


avajaiset olivat, voisin jopa sanoa menestys ja iloinen yllätys sillä väkeä saapui paikalle noin sadan sielun verran, mikä oli meille kaikille aikamoinen yllätys. oli siis aivan paikallaan ostaa hieman enemmän kuohuvaa kuin museon räyhänhenki Näätätakkinsa kera "suositteli".
aina sanotaan suvun olevan pahin, mutta itse totesin sen olevan aivan PARAS. setäni, tätini ja nuorin serkuistani nimittäin saapuivat Nousiaista saakka yllättämään  minut!
mainio pääkonsuli Olli Perheentupa hurmaavan vaimonsa kera yllättivät meidät myöskin!
mukanamme juhlivat myös suuri joukko ihania ystäviä, joita ei voi tarpeeksi kiittää illan jakamisesta!!!


alla olevissa kuvissa olen hieman tutkaillut äitiyttä, tuoreen äidin kanssa ja hieman "kokeneemman" maman avustuksella; vartalon eloa raskaudessa ja synnytyksen jälkeen, kuinka aika tekee meistä vanhempiemme näköisiä ja oloisia...


kaikki kuvaamani naiset ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä ja läheisiä. heille olen suuressa kiitollisuuden velassa, että ovat antaneen palan itseään "käsiini" vaikka heillä ei useimmiten ollut aavistustakaan mitä lopputulos tulee pitämään sisällään. kuten kahden kuvani malli Sari kertoi jälkeenpäin; "kuvatessa olo oli kuin peuralla ajovaloissa" sillä he olivat kaikki pimeässä tilassa ja heidän päälleen heijastin projektorilla/videotykillä eri kuvia eli he eivät nähneet useimmiten edes kuvaajaa kaiken sen valon häikäistessa heidät.

ja yhdelle miehelle olenkin varsin kiitollinen tuon loistavan laitteen (yhä jatkuvasta) lainasta 

eli KIITOS mr TIMO RAILO

http://www.alkuvoimaeast.fi/index.html

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

avajaisiin aikaa tunti...

lauantaina oli se suuri päivä.

aloitimme päivän tarkastelemalla kilpailevaa taidetta parin talon päässä Vladimirin palatsista.

astuimme sievästi sisään Eremitaasiin ihmettelemään maailman kuuluisimpien töitä ja keisarillista mahtipontiutta.

 http://www.hermitagemuseum.org/html_En/05/hm5_0.html 

ja sitä riitti! ja riitti! ja riitti! ja sitten se riitti.

paikka on niin käsittämättömän kokoinen ja kullattu, että pieni pääni sanoi lopulta; poks.

saapuessamme tuntia ennen ensimmäisiä vieraita palazzoomme, riemumielinen (uusi/meille tuntematon suuruus) ovivartija huusi astuessamme sisään; 

mitä te haluatte täältä???!!!

"ööööö, avata yläkerran näyttely, ehkä..."

rakas Mariamme, joka on ainoana venäjäkielentaitoisena joukossamme, joutui (taas) tulilinjalle, mutta hoiti meidät tyylikkäästi yläkertaan (taas) ohimosuonensa hennosti tykyttäen (taas).

viimeiset roskat syrjään, kuoharit kuntoon, mandariinit lautaselle, suklaat makeasti esiin, vieraskirjalle pöytä, nimikyltit pystyyn ja irtain antiikki piiloon.

tervetuloa vieraat!

ja sitten pullot saivat sanoa; POKS!

kiitos Marille

http://www.moiko.fi/

kiitos Marialle

http://mariasantto.blogspot.com/

kiitos Emmille

http://www.sanomuikku.com/

kiitos Marialle

http://www.mariamiklas.com/

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

perillä

perjantai aamu aukesi kirpsakkana ja pakkasen karaisemana. pakkasimme koukut, nailonarua, rautalangat, klipsut ja klemmarit laukkuhimme ja suuntasimme kohden Vladimirin palatsia Nevan Rantakadulle. palatsi sijaisee Talvipalatsista parin korttelin päässä joten ohimennen tuli nähtyä myös Talvipalatsin aukio keskellään suomalaisesta kivestä tehty enkelipatsas kivikeppinsä huippuna.

omassa palatsissamme meidät vastaanotti hieman takakireä naisihminen, jonka kireysaste syveni päivän kuluessa entisestään. siinä vaiheessa, kun käväisimme hakemassa 60 pulloa kuohuvaa avajaisiimme, hänen nutturansa pinnit revähtivät auki täysin ja hänen kokovartaloturkkinsa selässä roikkuva näätäeläimen pääkin heräsi henkiin; "kun minulla on kirjallisuusiltamat niin kymmenen pulloa riittää viidellekymmenelle ihmiselle vallan mainiosti!"

tyynesti kannoimme laatikkomme kylmään ja toivoimme niiden olevan siellä yhä seuraavanakin päivänä.

ripustus sujui lupsakasti. tosin hieman Mikkoa ja minua jännitti aina, kun yksi jos toinenkin palatsin työntekijä kävi kuikuilemassa kuvia ja supattivat ohessa hiljaa.

pelkäsimme lipsuneemme liikaa paljaanpinnan puolelle, sillä olimme saaneet aika tarkat ohjeet siitä, mikä saa ja mikä ei saa näkyä.

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

matkalla

torstai, 4.2 aukesi kirkkaana ja kylmänä, erittäin kylmänä. 

kotiin jätin miehen, lapset ja jäätyneen vesiputken...

--junassa oli lämmintä (vettäkin)ja mukavaa aina siihen saakka kunnes ylitimme rajan Vainikkalassa. sisään astui laumallinen tiukkailmeisiä ja -peppuisia passintarkastajia. 

jo ilman varsinaista rikostakin rehellistä matkustajaa alkaa jännittämään josko esi-isienkin pahat teot paljastuvat. 

minulla syntisäkissä kulki 18 kipaletta AIVAN liian suuria "matkakapaaseja".

passi meni läpi ilman henkistä täysjäätymistä, mutta seuraavaksi vaunun jähmetti rajavartian ominaisuudessa naispuolinen Daniel Greg pahan puolelta. oli pienestä kiinni etteivät kuvat jääneet hankeen matkallaan itään, sillä hän oli erittäin pahoilla mielin kollien laittomasta koosta!

kiitos Marian Venäjän kielentaidon ja suurien viattomien silmien saimme lopulta anteeksi senkin ettemme olleet tajunneet ottaa mukaamme sen seitsämää ylimääräistä kopiota hieman kaikesta kera pyöreiden leimojen.

menin vessaan.

ja lisää aiheesta täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä

Pietari suuri...

--hallitsijasta en tiedä paljoakaan, mutta kaupunkina Pietari hurmasi täysin!

mikä mahtipontisuus yhdistettynä hurmaavaan rappioon.

olen myyty!

venäläisistä itsestään en osaa sanoa muuta kuin; päiväsaikaan kasvot ovat ilmeettömät ja sielu saavuttomattomissa, mutta päivän laskiessa laskeutuu myös suojus.

näyttely itsessään oli "hurmaa ja harmii" juuri sopivassa määrin!

pullauttelen palasina omat kuvani

ja mikon ja marian mahtavat kuvat voi tarkastaa;

http://westofthebank.blogspot.com/

http://www.mikkorasila.blogspot.com/

kiitos rakkaat!

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä että täältä kuin myös täältä

yksin olisi niin paljon kurjempaa!

ja ilman ihania apujoukkoja; yhteistyökumppaneita ja ystäviä näyttelyn järjestäminen olisi miljoona kertaa tylsempää ja hankalampaa!!!

huomenna junamme alkaa siis puksuttamaan kohti Pietaria, kaikkien kuvien kera tai ei, mutta ainakin (ks. alla) ihanat julisteemme mahtuvat matkakapaasiin. kiitos niistä kuuluu Tiina Aaltoselle, joka myös pyöräytti kutsumme taitaen.

http://grappo.fi/

apurahojen hakeminen tuntuu olevan aivan oma lajinsa, jossa yleensä emme ole onnistuneet, mutta Finnfoto teki ihanaisen poikkeuksen kanssamme ja kiitos heidän pääsimme matkaan ja saimme katonkin päämme päälle.

http://www.finnfoto.fi/

kolmantena, mutta ei mitenkään vähäpätöisenä apunamme toimi Dialab antamalla alesalea kuvien tulostamiseen. heidän toimensa ovat yleensäkin olleet varsin näpäkkää ja säpäkkää!

http://www.dialab.fi/

ja omasta puolestani SUURIN KIITOS kuuluu mahtaville naisille, jotka antoivat itsensä kuviini!

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä

ystävällisyyden satama

tänään oli suuri kuvien tullauspäivä!

Marian kanssa puskimme (tai Sutsuki puski) läpi viiman ja jääpuikkovihman Länsisatamaan.

mielemme oli varsin heiveröisellä tuulella, sillä Marialta oli unhoittunut suunnilleen kaikki kotiin ja kumpikaan meistä ei ollut kyennyt täyttämään tullin lomaketta (EAD) loppuun saakka.

nyt voin todeta; olen rakastunut tulliin, Länsisataman tulliin! sen upea henkilökunta totesi heti kättelyssä, että emme oikein osaa näitä näyttelytullijuttuja, mutta älkää huoliko, laitetaan homma toimimaan.

JA NIIN TEKIVÄT!

en ole eläissäni saanut niiiiiin mahtavaa palvelua virastosta! mikä onkaan heidän koulutuspaikkansa niin toivon valtion lähettävän sinne samaan paikkaan kaikki kelan, työkkärin ja mitäniitänytmuitalaitoksiaonkaan työntekijät.

kiitos.

ihanat Alex ja Eveliina

http://www.alexandraklever.de/

ja lisää aiheesta täältä ja täältä.

"näyttelyn järjestäminen kannattaa aina...

--mutta tämä on kyllä viimeinen kerta"

totesin edellisen näyttelyni jälkeen, mutta täällä taas mennään.

edellisestä kerrasta tosin on jo vierähtänyt pitkä tovi ja täytyy myöntää, että yhä olen tämän näyttelyn järjestelyjen kanssa järjissäni ja melkein stressivapaa.

edes se, että VR kertoo maksimikoon matkatavaralle olevan heillä Pietarin junassa kokoa 100cmx60cmx40cm, ja minun leveimmät kuvani ovat 200cm, ei ole pilannut iloani. 

tähän olen ottanut ohjenuoraksi salakuljetuksen, jota suvussani on harrastettu isommin aikaisemminkin ja jos kiinni nolosti jään, jota myös on harrastettu suvussani laajemminkin, niin joko tiputan laiturille vapaaseen jakoon isot kuvat (junamme lähtee tulevana torstaina klo 14 /tervetuloa) tai sitten pistän ne mattoveitsellä kahtia ja ripustan "oikeaa arttia" museon seinille.

hieman jännättää miten käy!

niin tai näin, huomenna olen menossa tullaamaan kuvat joka tapauksessa...

ohessa muutama kuva, jotka eivät ole menossa Vladimirin Palatsin seinille, vaikka salakuljetus onnistuisikin.

ihana Hanna

ihana Sisko

ihana Mari

ja lisää aiheesta täältä.

Kolme suomalaista valokuvaajaa kohtaavat Pietarissa

Kolme suomalaista valokuvaajaa kohtaavat Pietarissa

- yhteisnäyttely "and oh, that eye was in itself a soul!" tuo kolme maailmaa yhteen

Mikko Rasila, Maria Santto ja Merja Yeung 

kokoavat kolme erilaista tarinaa kolmeen huoneeseen Vladimirin palatsissa Pietarissa. 

Kolmen suomalaisen valokuvaajan ja ystävän

helmikuussa 2012 aukeavassa yhteisnäyttelyssä muotikuvauksen estetiikka ja dokumentaarinen

ote yhdistyvät visuaaliseksi vuoropuheluksi, jossa arki kohtaa abstraktin ja karhea keveyden.

Muotikuvaaja Mikko Rasila pohtii mustavalkoisissa kuvissaan itsensälöytämisen vaikeutta ja mieheksi

kasvamisen kauheutta ja kauneutta. Kysymyksiin aikuisuudesta sekoittuu niin rakkauden kaipuuta kuin

yksinjäämisen pelkoa. “Kokonaisuus on sarja unenomaisia miehenkuvia, joihin olen kolmannessa

persoonassa kuvannut itseäni muissa ja muita itsessäni,” Mikko kertoo. “Kuvien henkilökohtaisuus ja

intiimiys on uutta ja pelottavaa verrattuna aiempiin töihini. Kuvien estetiikka on silti minulle tuttua, haikeaa

mutta toiveikasta.”

Dokumentaristi Maria Santto vietti syksyn miehitetyillä palestiinalaisalueilla ihmisoikeustarkkailijana.

Kuluneet kuukaudet jättivät lähtemättömän jäljen ja syntyi toive jakaa tarinoita toisenlaisesta arjesta sekä

antaa miehitykselle kasvot valokuvien kautta. "Halusin avata ihmisille tuntemattomia ovia matkan varrelta

syntyneiden kuvien avulla, joten kamera roikkui kaulassa yöt ja päivät" Maria kertoo. "Ystäväni sanoi, että

saan checkpointinkin näyttämään kauniilta. Se sai ajattelemaan miten hirveistäkin asioista voi saada

hätkähdyttäviä esteettisiä kokemuksia."

Muotivalokuvaaja Merja Yeung tutkii kuvissaan kauneuden, äitiyden ja ikääntymisen teemoja lempein ottein

ja kerroksellisin keinoin. Välähdyksenomaisissa valokuvissa naiset kohtaavat katsojan silmästä silmään ja

haastavat katsomaan takaisin. Seksuaalisuus ja naiseus ovat läsnä tummana ja väkevänä.

Finnfoton myöntämän apurahan saanut näyttely on avoinna 5. - 26. helmikuuta 2012 Vladimirin palatsissa

Nevan rantakadulla osoitteessa Dvortsovaja Nabereshnaja 26, Pietari. 1800-luvun lopulla valmistunut

historiallinen rakennus tunnettiin sosialistisen vallankumouksen jälkeen myös Tiedemiesten talona.

Palatsissa on huone melkein jokaiselle vuoden päivälle: jokainen talon 360 huoneesta on kalustettu erilaisten

arkkitehtuurin tyylikausien henkeen. 

Avajaisia juhlitaan palatsin ainutlaatuisissa puitteissa lauantaina 4. helmikuuta klo 16 eteenpäin.

"The light of love, the purity of grace, the mind, the music breathing from her face, the heart whose softness

harmonized the whole - and oh, that eye was in itself a soul."

- Lord Byron

Lisätiedot & haastattelupyynnöt

Stella Harasek, 044 505 7444 tai stella@mellakkahelsinki.fi

Luovien alojen pr-toimisto Mellakka Helsinki

Kaasutehtaankatu 1, rakennus 7

Suvilahti

00540 Helsinki

www.mellakkahelsinki.fi