September Issue

September Issue, on Voguen (US) muotivuoden the numero 

eli se suurin, muhkein, painavin, kertakaikkisen iso ollakseen lehti. 

tänä vuonna numero on taas kerran ennäyksellisen suuri, melkein tuhat sivua. 

pari päivää sitten sijoitin vajaan kymmenen euroa tähän  muodin tiiliskiveen ja vieläkään, kaksi päivää myöhemmin, en ole loppuun saakka päässyt. 

edellinen viikkoni kului kameran nappulaa paljon painaessa ja tämä viikko on kulunut asiakkaiden valintoja tuunatessa sekä lounastauoilla muotia ihmetellessä.

syyskuun superjumbomaxiextravaganca numerohan on pääasiassa täynnä mainostajien täyttämiä sivuja. päästyäni sivulle kolmesataa jotain, 

vasta silloin silmieni eteen marssi toimituksen nimilista,)

rakastan muodin mainontaa ja sen käsittämätöntä kirjoa. ja juuri tuon upean hajonnan, surkeasta upeaan näkee tässä muotibibliassa. osan kohdalla huokaisen, ah ja osan kohdalla mietin kannattiko todellakin maksaa niiin paljon,

 jos lopputulos on tämä.

lehden hintakin on edullinen, kun vertaa suomalaisiin noin satasivuisiin opuksiin, jotka maksavat myös melkein tuon kympin. ja vielä ehtii nippa nappa sen lehtihyllystä kaappaamaan kainaloonsa.

suosittelen kaikille.

ja huomenna aion nostaa jalat ylös vai alas tai ainakin puutarhaan eli pysyn kotona ja kerään viikon varrella tippuneet omenat parempaan pulloon.

viikonlopui!

HyViÄ UuTiSiA !

viikonloppuahan tässä piti alkaa viettelemään, mutta kuinkas kävikään...

aivan pakko on laittaa muutama rivi aamun uutisesta, mikä sai minut taputtamaan käsiäni ilosta.

TÄMÄ uutinen oli iloni aihe; muodin ankkurilehdet, Voguet, kieltävät liian laihat eli anorektiset mallit sivuillaan. osa lehdistä, kuten Amerikan, Ranskan, Kiinan ja Britannian lehdet alkavat toteuttamaan uutta sääntöä kesäkuusta alkaen ja muut seuraavat perästä.

laihuuden ihannointi alalla menee välillä aivan äärimmäisyyksiin, etenkin Haute Couturen puolella, jossa osa lavalla kävelevistä malleista ovat anorektisen laihoja. ja vihdoinkin merkittävä taho tunnustaa ongelman ja haluaa ottaa siihen kantaa. olen hyvin iloinen!

se on selvää, että laihan päällä vaate näyttää paremmalta kuin pullukan (ja minä jos kuka tiedän sen; olen ollut laiha ja nyt olen pullukka), mutta on laihuutta ja sairaalloista laihuutta ja siihen sairauden tunnusmerkit täyttävään puoleen on otettava kantaa.

itse olen vain kerran joutunut sanomaan mallille, että olet kaunis, mutta ennen kuin hoidat itsesi kuntoon (eli kiloja päälle) en voi sinua käyttää. suomessa ongelma ei ole kovinkaan suuri mallibisneksessä, mutta maailmalla kyllä. Hesarin uutista kuvittava, jo sairauteensa kuollut, Isabelle Caro ei ole todellakaan ainut ihminen kauneusbisneksessä, joka on kuollut sairauteen. 

omina malliaikoina tunsin itseni aina ja kaikkialla liian isoksi. joka paikassa tuntui olevan ihminen vastassa mittanauhan kanssa, vain senteillä oli merkitystä. nyt, kun olen saanut etäisyyttä omaan vartalooni (ja antanut sen rehottaa, hmmm, liikaakin) osaan katsoa kuviani ilman "läskilinssiä" ja olenkin ollut joidenkin kuvien äärellä järkyttynyt siitä muistosta, että silloin tunsin itseni NIIIIIN isoksi.

ala saa todellakin ihmisen mielikuvat vääristymään ja tätä vastaan on taisteltava!

yllä oleva kuvan on ottanut Lauri Eriksson Imageen vuonna 1700 jotain,)

meikin taikoi Leena Waggoner ja hiukset ihastutti muotoonsa Marco Pointista