Iso kuva

 Iso omena ei saanut syksyllä ihan vielä metroa, mutta hillittömän plakaatin seinään sentään.

Ulkokuva: Kirsi Viik / KIITOS!

Kiitos ihanalle työtiimille:

Kirsi Viik, Annika Rantala, Janne Suono ja Päivi Fondista!

Isien hurmospäivä

Ihkuu, SE on täällä taas pian: Isänpäivä!

Kaleva Korun kanssa juhlistimme hieman etukäteen kuvaten supersööttisperheen (tuo ON yhdyssana,).

 

Kiitos Remo, Hertta-Mei ja Pyry sekä tyylitaituri Sanna Jauhiainen, AD Pirjo Helenius, groomingman Janne Suono (ja palikoita esitti LEGOn super ihkut valkoiset palaset).

Hobbsan syksyyn!

No johan on aika viipottanut!

Kevät ja kesän alkukin on mennyt tiiviisti Kidd.Oa tehdessä,

mutta on sitä toki tullut muutakin pykättyä,) 

Hobbis juhlisti syksyn alussa 15-vuotista taivaltaan webissä. 

Ihanat mallit ovat Azzurrosta ja BookUs:sta.

Tyylin loihti Jouni Mervas ja hiukset kuohkeutti Miisa Päällysaho 

sekä AD:na taituroi Marita Ruishalme.

Ja nyt webbiin eiku syksyyn!

Arki tuli.

Tuo otsikko, jos mikään vaatii pisteen peräänsä, sillä se todellakin tuli. Arki.

Sunnuntainen näppisnaputus on taas kovin "IN", kun viikolla ei ehdi valmiiksi asioita saamaan.

Kevennyksenä tässä "arkea" kera suloisten kasvojen.

Ihanat mallit Book Us ja Fondi Models, AD-taitureina Mega Maunula ja Kirsi Viik ja tyylin loihti Annette Tamminen sekä ihot puunasi Leena Wow Waggoner.

Moi, Arki, moi.

Bling Bling

Jahas.

Se on SE aika täällä ny eli pikkasen bling blingiin päälle ja kultaisia aatoksia mieleen.

Joulua oottamahan!

Kuva Unicefin viime vuoden kamppiksesta.

Kyl SE tulee taas...

--siis Dingelidong-aika ja joulu.

Mitenköhän käy joulukorttien tänä vuonna?

Huonosti, pelkään...

Yllä olevat kuvat löytyvät jouluisista ostoskeskuksista.

AD:t Mr Mega Maunula ja Kirsi Viik, tyyli Annette Tamminen, mallien kuositus Riia Koivisto ja mallit Fondi Models ja Book Us.

Jei!

Kiukkusii Tipui

Kiukkusii Tipui -operaatio tai ainakin kaksi kuvaa,)

AD:na oli iiiihana Kati Nohynek, stylistinä guruni Jouni Mervas ja kuontalot taivutti uber taitava Anu Levy.

ja eiku pelaamaan...

pimpelimpom postaus

kauppakeskus se ja tämä tässä,)

mainostoimistona Orange

tyyliä hoitelivat Teri Niitti et Anu Laapotti Combo

mainiot mallit Fondi et Paparazzi

 

sekä lapset Azzurro että Book Us

jahas. nyt kyllä veti mehut musta pois tää bloggerin sielunelämä! en sitten millään saa kuvia tähän kuten halajaisin eli anti mennä näin ja jos vaikka siirtyisin seuraavaksi hieman vähemmän älyä vaativien puuhien pariin,)

kauneusosasto oli Janne Suonon vastuulla

seinän peitettä

vaikka kuvan taiteelliset ominaisuudet eivät olisikaan niin järisyttävät niin kyllä sen ripustuspaikka voi mieltä lämmittää,)

elämäni toisen kerran kuvani riippuu Stoccan seinällä eli 

melkein sen voi äitee Poriin saakka nähdä.

söpöä!

ja näissä kuvissa siis patsastelee tuo söpsä Luffekin 

eli aikaisemmin mainitsemani semijulkimokin,)

even when pic is not really Roversi quality hanging spot can really warm you up,)

viedään leipä kaveriltakin

kuvauksissa, erityisesti muoti- ja kauneuskuvauksissa kunnon kuvaa tekemässä on muitakin kuin kuvaaja ja malli. linssin takana häärii ainakin meikkaaja-kampaaja, stylisti, valokuvaajan assistentti ja mahdollisesti muitakin kuvauksen luonteesta riippuen kuten tuottaja, ad, meikkaajan assistentti, stylistin assistentti jne.

KUN.

kuva ostetaan kuvapankista niin korvauksen saa enää kuvan myyjä. jos samaa työtä myydään usealle taholle jää monen palkka maksamatta!

suuri ja kansainvälisestikin toimiva Sanoma Magazines on muodostamassa omaa kuvapankkiaan kovaa vauhtia alunperin heidän julkaisemiin lehtiin tehdyistä kuvista, nyt sillä erotuksella, että edes kuvaaja ei saa maksua työstään kuvaa uudelleen myytäessä muista tekijöistä puhumattakaan. 

korvauksen saa lehtikonserni. 

jotta kuvapankin  muodostaminen olisi ensinnäkään mahdollista, uudet järjettömän tiukat sopimukset lähetettiin freelancetekijöille vajaa vuosi sitten.

aikaisemminkin sopimuspaperi oli olemassa lähes samanmuotoisena, mutta sen allekirjoittaminen ei ollut edellytys työn tekemiselle. toisin on nyt.

lehtitalosta on kovasti suuntaan jos toiseenkin vakuuteltu ettei kuvapankkia tehdä ja jos tehdäänkin niin ei sillä ole tarkoitus rahastaa.

KUITENKIN.

tämän aamun (torstai) Hesarissa oli hillittömän kokoinen Lumenen mainos uudesta tuotteesta ja siinä oli käytetty kuvaa, mikä oli kuvattu alunperin Sanoma Magazinen julkaisemaan lehteen. mainoksen malli on Lumenen sponsoroima urheilija, joten kuvaaja (toivottavasti) saa tällä kertaa hengäistä helpotuksesta, sillä oikeasti hänen pitäisi vastata itse mallin jälkivaatimuksista kuvaa uudelleen käytettäessä (sopimuksessa rahallinen etu kuuluu talolle ja vastuut tekijälle=näppärää talolle)

kolikolla on vielä toinenkin harmaa puoli, menetetyt työtunnit/-korvaukset muiltakin tekijöiltä; kuka esimerkiksi korvaa kuvauksen tehneen meikkaajan tai stylistin palkkion menetetystä kuvauksesta? Sanoma Magazineshan on pessyt kätensä kaikesta vastuusta sinä hetkenä, kun kuvan ottanut kuvaaja on paperiin nimensä laittanut. vastaavanlainen MAINOSkuvaus on kallista puuhaa, kun se tehdään 

"ihan itse ja sillee oikeesti".

alkuperäinen työtiimi, tässä esimerkkitapauksessa, on tehnyt lehteen kuvia, jolloin korvaus on lehtitaksojen mukainen eli huomattvasti pienempi kuin mainoskuvaa tehtäessä. nyt Sanoma Magazines on myynyt kuvan eteenpäin ja saanut siitä varmastikin kohtuullisen korvauksen, mutta kuka korvaa työtiimin muiden tekijöiden uupuvat korvaukset vaikka kuvaajaa ei oman työn arvo, 

edes rahallinen, kiinnosta???

KUINKA MONI KUVAAJA VOI TÄMÄN JÄLKEEN USKOTELLA ITSELLEEN, ETTÄ TALO EI TULE VÄLITTÄMÄÄN HEIDÄN TÖITÄÄN KOLMANSILLE OSAPUOLILLE??!

ja tähän sopiikin samaiselle talolle ainakanaan kuvattu kuva,

lämmöllä.

puuroa lautaselle

tänään tuli kuvattua vähemmän puuroisaa projektia, mutta alla olevat kuvat näin tavaratalon akkunalla aamusella matkalla töihin,)

AD:na upeili Satu Velasco ja Styyliä hoiteli upeudella Milla Muurimäki ja meikin taitavasti tuunasi Timo (taas,) Karvinen.

luetaan kuvaa

olen aina  r a k a s t a n u t  kuvaa, niin valokuvana kuin taiteiltuna. suurin syy miksi ensimmäisen kamerani aikoinani ostin oli kuvan tekemisen tarve. en osannut paperille laittaa sitä minkä näin ja tunsin kynän avulla joten oli etsittävä uusia väyliä ilmaista kokemaansa. löysin kameran.

yhä edelleen, monen kameravuoden jälkeenkin käyn aivan kuumana, kun näen loistavan kuvan kuin myös kuvakurjakkeen osuessani silmiini käyn kuumana, eri syystä tosin,)

tänä päivänä kuvat ovat aivan eri tavalla "rakennettuja" kuin ennen digitaalista kuvaa, mutta kyllä sitä ennenkin osattiin kuvaa tuunata, pensseleillä. 

isovanhempieni kihlakuva jaksoi viihdyttää meitä lapsenlapsia, tai ainakin minua, aivan loputtomiin. mummi seisoi papan takana niin että kädet eivät näkyneet, joten kuvan vedostaja oli maalannut hänen kätensä (vanhan naisen kätenä!) papan olkapäälle, jotta kihlasormus näkyisi. kuva voi kertoa hyvinkin paljon jo pienellä vilkaisulla ja tässä tapauksessa, viilauksella vielä enemmän,)

hyvä kuva kertoo, kliseisesti sanottuna, enemmän kuin tuhat sanaa. viime aikoina, suureksi harmikseni ja järkytyksekseni, olen löytänyt vähemmän ja vähemmän hyviä kuvia joiden ääressä voisin hyristä. tämä ei suinkaan johdu siitä, että kuvantekijöiden laatu olisi laskenut vaan kuvan julkaisijoiden kriteerit ja kuvien sisällön arvoittaminen on muuttunut. 

kuvien ostajat eivät enää osaa/halua lukea kuvaa vaan euromääräisiä numeroita. sanomalehdissä tulee tänä päivänä vastaan paljon kuvia joissa kuvaajan nimen tilalla on esimerkiksi etuovi.com, lukijan kuva ja jopa youtube. ainakin etuoveen ladatut kuvat siirtyvät etuoven eli sanoman omistukseen, kun käyttäjä klikkaa hyväksyvänsä ehdot. ja surkeinta tässä on, että näitä kuvia todellakin käytetään kuvittamaan artikkeleita ja joissakin tapauksissa itse myynti-ilmoituksistakin tehdään "juttuja" lehdistään maksaville asiakkaille. 

hyvän kuvan tekeminen vaatii näkemystä, tilan hahmottamista, empatiaa kuvattavaa kohtaan ja tietenkin tekniikan hallitsemista. kuvan lukeminen vaatii näkemystä, tilan hahmottamista ja empatiaa kuvattavaa kohtaan sekä ammattilaisen ammattitaidon tunnustamista, kun sellaiseen törmää.

ongelmaan (minulle tämäkin on ongelma,) olen törmännyt myöskin mainonnan puolella. koen melkein fyysistä kipua nähdessäni mainoskuvan jonka kuvan on ottanut vääräntyyppinen kuvaaja eli ihminen jonka kuvaajaidentitetti on jossain muussa genressä kuin kuvattu mainos, mutta tämä meneenkin osittain jo 

hyvä veli -osastolle ja siitä myöhemmin lisää,)

harvemmin olen kuvannut puhtaita potreteita haastateltavasta henkilöstä toimittajan läsnäollessa kuten tässä Voi Hyvin -lehden kuvauksessa Sisar Hannelesta. nautin tilanteesta kovasti ja heidän keskuteluistaan, jopa niin paljon, että vasta toimittajan kolmannella yrittämisellä tajusin hänen näkevän minut mieluiten paluumatkalla kaupunkiin.