lauantaina oli se suuri päivä.
aloitimme päivän tarkastelemalla kilpailevaa taidetta parin talon päässä Vladimirin palatsista.
astuimme sievästi sisään Eremitaasiin ihmettelemään maailman kuuluisimpien töitä ja keisarillista mahtipontiutta.
ja sitä riitti! ja riitti! ja riitti! ja sitten se riitti.
paikka on niin käsittämättömän kokoinen ja kullattu, että pieni pääni sanoi lopulta; poks.
saapuessamme tuntia ennen ensimmäisiä vieraita palazzoomme, riemumielinen (uusi/meille tuntematon suuruus) ovivartija huusi astuessamme sisään;
mitä te haluatte täältä???!!!
"ööööö, avata yläkerran näyttely, ehkä..."
rakas Mariamme, joka on ainoana venäjäkielentaitoisena joukossamme, joutui (taas) tulilinjalle, mutta hoiti meidät tyylikkäästi yläkertaan (taas) ohimosuonensa hennosti tykyttäen (taas).
viimeiset roskat syrjään, kuoharit kuntoon, mandariinit lautaselle, suklaat makeasti esiin, vieraskirjalle pöytä, nimikyltit pystyyn ja irtain antiikki piiloon.
tervetuloa vieraat!
ja sitten pullot saivat sanoa; POKS!
kiitos Marille
kiitos Marialle
kiitos Emmille
kiitos Marialle
ja lisää aiheesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti