naperoita kuvaamassa

mahti päivähän tuo taas oli,)

nukuttamista

ja muita konetöitä eli unohdin kovalevyn studiolle joten lasteni nukuttamiskuvankäsittelyiltahetkihärdelli muuttuikin sitten yleiseksi nettissurffailuksi.

ja miten niitä lasten kuvia oikein tehtiinkään???

1. otetaan kuva

2. ja toinen

3.laitetaan yhteen

ja kah siinähän se piltti on silmät kirkkaina niin, että pyllyn raidatkin näkyvät,)

kuvien hurmuri on Naperopäivien saldoa, joiden AD:na toimi hurmuri Satu Velasco,)

naperoita kuvaamassa

naperot eli vesselit eli pikkubebet eli nappikset eli minarit eli lapset ovat ihania kuvattavia. aina niin aitoja ja siksi joskus jopa super helppoja tai sitten super haastavia, mutta yleensä jostain siitä väliltä.

kuviin tulee mukaan yllätysmomentti yleensä lasten kanssa peuhatessa, leiskat eivät välttämättä päde, mutta syntyykin jotain aivan uutta ja ihanaa.

minä PIDÄN kovasti!

tämänkertainen Sokoksen Naperopäivät kamppis oli erityisen ihana tehdä, sillä leiska oli väljä ja tehty lasten ehdoilla vain tietyt määreet kuviin saataviksi oli määritelty tarkemmin, mutta pääasiassa lapset saivat taikoa oman persoonansa kuviin. Sokoksella (Sokos) on onnea omata huippu AD, Satu Velasco, joka toimii lapsikuvauksissa paremmin kuin unelma. usein joudun yksin leikkittämään lapsia, mutta hänen kanssaan saan keskittyä myös kuvaamiseen,)

tärkeintä lapsikuvauksissa tietysti ovat lapset. tähän kuvaukseen etsimme todella hartaasti mallimme ja löysimme aivan mahtavan sikermän upeita minareita. osa oli tuttujen kautta, osa book us:sta ja osa Azzurrosta. molempien toimistojen ammattitaito lasten kanssa on ihan omaa luokkaansa.

linkit tästä; book us ja azzurro lapset

männä aikana olin toisen tavaratalon kanssa kuvausmatkalla lämmössä, jossa myös kuvauspäiviin kuului lasten osuus. olimme AD Hanna Linkolan (joka muuten myös osaa leikittää lasta kuvissa) kanssa miettimässä kuvien taustoja, kun osuimme toiseen kuvausryhmään, joka myös kuvasi lapsia. heidän kuvaajansa oli super onnekas mies, jonka tiimissä oli palkattuna erikseen lasten sparraaja kuvaustilanteeseen niin että AD:kin sai keskittyä omaan tonttiinsa ja kuvaaja omaansa. minua ja Hanna nauratti kovasti, sillä kuvaaja ei edes tajunnut kuinka onnekas oli tai ainakin siltä se näytti. hän kuvasi sanaakaan sanomatta, ilme täysin tylsistyneenä tai sitten hän vain kaipasi linssinsä eteen biksuneitoja minimiesten sijaan.

ja oma lukunsa ovat myös ehostusosasto, joka tässä tapauksessa oli ihanan Murun muodossa.

toimisto/Muru

ja stailaus oli mainion Marika Selin-Sarron käsissä.

upeita kuvia saimme noin miljoonan ruudun verran ja alle oli pakko vielä lisätä muutama "pinnakkainen" pienistä isoista kuvauksen tähdistä.