ja vielä...

--ja yhä edelleen kaivelen Pietarin satoa arkistoistani, aivan kuin muuta eloa en olisikaan kamerani kanssa viettänyt,)


kuvat ovat eläneet omaa elämäänsä museossa jo reilun viikon ja vielä muutama viikko jäljellä esiteltävänä. avajaiseten kuohuvan maku tuntuu vieläkin suussa mietona ajatuksena ja saa mielen pirkahtamaan muistojen kera.


avajaiset olivat, voisin jopa sanoa menestys ja iloinen yllätys sillä väkeä saapui paikalle noin sadan sielun verran, mikä oli meille kaikille aikamoinen yllätys. oli siis aivan paikallaan ostaa hieman enemmän kuohuvaa kuin museon räyhänhenki Näätätakkinsa kera "suositteli".
aina sanotaan suvun olevan pahin, mutta itse totesin sen olevan aivan PARAS. setäni, tätini ja nuorin serkuistani nimittäin saapuivat Nousiaista saakka yllättämään  minut!
mainio pääkonsuli Olli Perheentupa hurmaavan vaimonsa kera yllättivät meidät myöskin!
mukanamme juhlivat myös suuri joukko ihania ystäviä, joita ei voi tarpeeksi kiittää illan jakamisesta!!!


alla olevissa kuvissa olen hieman tutkaillut äitiyttä, tuoreen äidin kanssa ja hieman "kokeneemman" maman avustuksella; vartalon eloa raskaudessa ja synnytyksen jälkeen, kuinka aika tekee meistä vanhempiemme näköisiä ja oloisia...


kaikki kuvaamani naiset ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä ja läheisiä. heille olen suuressa kiitollisuuden velassa, että ovat antaneen palan itseään "käsiini" vaikka heillä ei useimmiten ollut aavistustakaan mitä lopputulos tulee pitämään sisällään. kuten kahden kuvani malli Sari kertoi jälkeenpäin; "kuvatessa olo oli kuin peuralla ajovaloissa" sillä he olivat kaikki pimeässä tilassa ja heidän päälleen heijastin projektorilla/videotykillä eri kuvia eli he eivät nähneet useimmiten edes kuvaajaa kaiken sen valon häikäistessa heidät.

ja yhdelle miehelle olenkin varsin kiitollinen tuon loistavan laitteen (yhä jatkuvasta) lainasta 

eli KIITOS mr TIMO RAILO

http://www.alkuvoimaeast.fi/index.html

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

avajaisiin aikaa tunti...

lauantaina oli se suuri päivä.

aloitimme päivän tarkastelemalla kilpailevaa taidetta parin talon päässä Vladimirin palatsista.

astuimme sievästi sisään Eremitaasiin ihmettelemään maailman kuuluisimpien töitä ja keisarillista mahtipontiutta.

 http://www.hermitagemuseum.org/html_En/05/hm5_0.html 

ja sitä riitti! ja riitti! ja riitti! ja sitten se riitti.

paikka on niin käsittämättömän kokoinen ja kullattu, että pieni pääni sanoi lopulta; poks.

saapuessamme tuntia ennen ensimmäisiä vieraita palazzoomme, riemumielinen (uusi/meille tuntematon suuruus) ovivartija huusi astuessamme sisään; 

mitä te haluatte täältä???!!!

"ööööö, avata yläkerran näyttely, ehkä..."

rakas Mariamme, joka on ainoana venäjäkielentaitoisena joukossamme, joutui (taas) tulilinjalle, mutta hoiti meidät tyylikkäästi yläkertaan (taas) ohimosuonensa hennosti tykyttäen (taas).

viimeiset roskat syrjään, kuoharit kuntoon, mandariinit lautaselle, suklaat makeasti esiin, vieraskirjalle pöytä, nimikyltit pystyyn ja irtain antiikki piiloon.

tervetuloa vieraat!

ja sitten pullot saivat sanoa; POKS!

kiitos Marille

http://www.moiko.fi/

kiitos Marialle

http://mariasantto.blogspot.com/

kiitos Emmille

http://www.sanomuikku.com/

kiitos Marialle

http://www.mariamiklas.com/

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

perillä

perjantai aamu aukesi kirpsakkana ja pakkasen karaisemana. pakkasimme koukut, nailonarua, rautalangat, klipsut ja klemmarit laukkuhimme ja suuntasimme kohden Vladimirin palatsia Nevan Rantakadulle. palatsi sijaisee Talvipalatsista parin korttelin päässä joten ohimennen tuli nähtyä myös Talvipalatsin aukio keskellään suomalaisesta kivestä tehty enkelipatsas kivikeppinsä huippuna.

omassa palatsissamme meidät vastaanotti hieman takakireä naisihminen, jonka kireysaste syveni päivän kuluessa entisestään. siinä vaiheessa, kun käväisimme hakemassa 60 pulloa kuohuvaa avajaisiimme, hänen nutturansa pinnit revähtivät auki täysin ja hänen kokovartaloturkkinsa selässä roikkuva näätäeläimen pääkin heräsi henkiin; "kun minulla on kirjallisuusiltamat niin kymmenen pulloa riittää viidellekymmenelle ihmiselle vallan mainiosti!"

tyynesti kannoimme laatikkomme kylmään ja toivoimme niiden olevan siellä yhä seuraavanakin päivänä.

ripustus sujui lupsakasti. tosin hieman Mikkoa ja minua jännitti aina, kun yksi jos toinenkin palatsin työntekijä kävi kuikuilemassa kuvia ja supattivat ohessa hiljaa.

pelkäsimme lipsuneemme liikaa paljaanpinnan puolelle, sillä olimme saaneet aika tarkat ohjeet siitä, mikä saa ja mikä ei saa näkyä.

ja lisää aiheesta

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

 täältä

matkalla

torstai, 4.2 aukesi kirkkaana ja kylmänä, erittäin kylmänä. 

kotiin jätin miehen, lapset ja jäätyneen vesiputken...

--junassa oli lämmintä (vettäkin)ja mukavaa aina siihen saakka kunnes ylitimme rajan Vainikkalassa. sisään astui laumallinen tiukkailmeisiä ja -peppuisia passintarkastajia. 

jo ilman varsinaista rikostakin rehellistä matkustajaa alkaa jännittämään josko esi-isienkin pahat teot paljastuvat. 

minulla syntisäkissä kulki 18 kipaletta AIVAN liian suuria "matkakapaaseja".

passi meni läpi ilman henkistä täysjäätymistä, mutta seuraavaksi vaunun jähmetti rajavartian ominaisuudessa naispuolinen Daniel Greg pahan puolelta. oli pienestä kiinni etteivät kuvat jääneet hankeen matkallaan itään, sillä hän oli erittäin pahoilla mielin kollien laittomasta koosta!

kiitos Marian Venäjän kielentaidon ja suurien viattomien silmien saimme lopulta anteeksi senkin ettemme olleet tajunneet ottaa mukaamme sen seitsämää ylimääräistä kopiota hieman kaikesta kera pyöreiden leimojen.

menin vessaan.

ja lisää aiheesta täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä

Pietari suuri...

--hallitsijasta en tiedä paljoakaan, mutta kaupunkina Pietari hurmasi täysin!

mikä mahtipontisuus yhdistettynä hurmaavaan rappioon.

olen myyty!

venäläisistä itsestään en osaa sanoa muuta kuin; päiväsaikaan kasvot ovat ilmeettömät ja sielu saavuttomattomissa, mutta päivän laskiessa laskeutuu myös suojus.

näyttely itsessään oli "hurmaa ja harmii" juuri sopivassa määrin!

pullauttelen palasina omat kuvani

ja mikon ja marian mahtavat kuvat voi tarkastaa;

http://westofthebank.blogspot.com/

http://www.mikkorasila.blogspot.com/

kiitos rakkaat!

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä että täältä kuin myös täältä

TERVETULOA PIETARIIN!

muutama minuutti aikaa kirjaimistella ja sitten pitääkin jo kiitää!

jos olet Pietarissa lauantaina niin olet sydämellisesti tervetullut juhlistamaan kuplivaa hetkeä kanssamme!

koneen jätän lomailemaan kotomaahan eli hiljaiseloa sähköisellä baanalla tiedossa eli ei muuta kuin kippis ja kumarrus. hik!

hik ja hikhik.

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä että täältä

yksin olisi niin paljon kurjempaa!

ja ilman ihania apujoukkoja; yhteistyökumppaneita ja ystäviä näyttelyn järjestäminen olisi miljoona kertaa tylsempää ja hankalampaa!!!

huomenna junamme alkaa siis puksuttamaan kohti Pietaria, kaikkien kuvien kera tai ei, mutta ainakin (ks. alla) ihanat julisteemme mahtuvat matkakapaasiin. kiitos niistä kuuluu Tiina Aaltoselle, joka myös pyöräytti kutsumme taitaen.

http://grappo.fi/

apurahojen hakeminen tuntuu olevan aivan oma lajinsa, jossa yleensä emme ole onnistuneet, mutta Finnfoto teki ihanaisen poikkeuksen kanssamme ja kiitos heidän pääsimme matkaan ja saimme katonkin päämme päälle.

http://www.finnfoto.fi/

kolmantena, mutta ei mitenkään vähäpätöisenä apunamme toimi Dialab antamalla alesalea kuvien tulostamiseen. heidän toimensa ovat yleensäkin olleet varsin näpäkkää ja säpäkkää!

http://www.dialab.fi/

ja omasta puolestani SUURIN KIITOS kuuluu mahtaville naisille, jotka antoivat itsensä kuviini!

ja lisää aiheesta täältä ja täältä sekä täältä