joskus iskee suuri ja syvä kaipuu filmiaikaan. sen yllätyksellisyys ja rosoisuus toi oman hurmansa kuvaamiseen.
toki tuohon rosoisuuteen löytyy mainiot työkalut nykypäivänäkin,) mutta se yllätyksellisyys on kadonnut kaikkinensa.
tosin liika "yllätyksellisyys" saattoi joskus tuoda karmaiseviakin kokemuksia, kuten se kerta kun laitoin salaman synkka-ajaksi 1/125 mamiya 654:ni joten kaikki ruudut olivat, hmm, aika epätäydellisiä eli vajaita.
tuolloinen mamiyani oli hyvin vanha ja kaunis sellainen eli kuului sukupolveen ilman polaroidperä mahdollisuutta joten otin polaroidit aina erillisellä polaroidkameralla /Polaroid 600 SE (mahtava vekotin!). näin ollen en huomannut virhettäni vasta kun sain filmit labbiksesta. onni onnettomuudessa oli, että otin jokaisesta vaatteesta myös kinarillani puolikkaan rullaa ja siinä synkkaiaka on 1/125!!! onnen tyttö!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti