kun blogia aloitin kirjaamaan ylös niin totesin profiilissani kirjaavani kuvaamiseen liittyvää niin menneessä kuin tässä päivässäkin ja nyt on tullut aika menneen ajan alkaa pikku hiljaa tipahdella teksteihin mukaan.
omalla tavallaan nämäkin horinat liittyvät siihen mitä tänä päivänä teen ja miksi ajattelen joistakin työhöni liittyvistä asioista tietyllä tavalla.
kuvaamisen aloitin jo ennen kuin joku iski minut Kotilieden kuvauksiin malliksi. lopulta mallin työt veivät niin täysillä, että jopa myin hetkeksi kameranikin pois. HYI! oppia ikä kuitenkin kaikki ja uuden aikanaan tilalle ostin.
ensimmäisen matkani mallina maailmalle tein Kreikkaan vuoden 1991 lopussa. lähtiessäni muistan Paparazzin Lailan tokaisseen herkullisella nasaaliäänellään; "muista sitten tuoda Marie Clairin kansi palatessasi." tässä hän viittasi Angelikan (Kallio) aikaisemmin tekemään reissuun samaiseen drakmoissa kahisevaan maahan ja sieltä kotiin kantamaansa kanteen. tuskiin siihen kanteen kukaan uskoi, en minä itsekään, mutta niin vain sellaisen kotio lopulta toin.
pääasiallisena leivän lähteenä reissasin maailmalla mallina yhteensä seitsämän vuotta. tänä aikana tuli nähtyä yksi jos toinenkin tiimi työssään. opin paljon siitä miten EI kohdella ihmisiä, miten EI ole kivaa jos valoja säädellään koko päivä osaamatta päättää mitä halutaan ja miten EI ole kivaa, jos mallille ei anneta edes vettä kuvauspäivänä.
enemmän kuitenkin opin hyviä asioita niin valoista ja miljoonasta tavasta käyttää niitä, lokaatioista ja sen merkityksestä kuviin, meikeistä ja hiuksista ja niiden äärettömän tarkestä tehtävästä muotikuvissa ja ennen kaikkea itse muodista, sen tekijöistä ja ihmisistä jotka kertovat tarinoita niiden avulla eli stailisteista. hyvään muotikuvaan tarvitaan näitä kaikkia osa-alueita.
kreikassa vietin viisi viikkoa ja tein töitä kuin hullu. paras (vai pisin) työpäiväni alkoi aamulla tv -mainosta tehden, yöllä palasin motelliin nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten aamulla jonkun lehden kansikuvauksiin josta suoraan vielä samaisen tv -mainoksen kuvauksiin yhdeksitoista tunniksi lisää.
nuorena jaksaa,)
on harmillista, että en enää muista edes kuvaajan nimeä näihin kuviin! hän oli kuitenkin nainen, ja teki minuun suuren vaikutuksen rauhallisuudellaan. menimme kuvaamaan suolakaivokselle paahtavan kuuman auringon alle. kasvoille telattiin kymmenen kiloa meikkiä ja päälle paljon valkoista. päivä oli ihanan leppoisa ja sitä vettä riitti,)
niin ja se ensimmäinen miljoonani, aivan sen tienasin Kreikassa, mutta harmi kyllä drakmoissa,)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti